On jälleen se aika kun pääsee kirjoittelemaan Helsink Ink-messuraporttia. Uudella puolella Kaapelitehdasta nojailin perjantaista lauantaihin luontokuvaajan roolissa kalliista Tuborgista naristen. Avarampi messupaikka osoittautui oikein toimivaksi ainakin näin turistille väljyytensä ja paremman ilmanvaihdon puolesta. Internet nillitti valjusta fiiliksestä, joka voi toki pitää paikkansa paikalle dokaamaan ja bailaamaan lähteneiden kohdalla vähemmän intiimin baarialueen takia, mutta itse olin tyytyväinen kun mahduin vakoilemaan tatuoimista ja kulkemaan paikasta toiseen ilman väistämättä päälle kaatuvia tuoppeja.
Enpä ole ennen saanut ympättyä näin paljon tatuointiliikevisiittejä viikonloppuun. Zombie Tattoon bileet houkuttelivat pojan isolle kirkolle ja reissu alkoi perjantaina L Tattoossa, jossa alunperin piti suunnitella mandaladagalakseja, mutta Linda olikin piirrellyt pelotusnaisen, jonka halusi tehdä enkä tietenkään voinut moisesta kieltäytyä. Linda on muuten tulossa tammikuussa tänne Jyväskylään ja pari aikaa on vielä jäljellä jos kiinnostaa ottaa siistiä tatskaa! Veronpalautukset jemmaan ja muhun yhteyttä…
Kauniina syyskuun sunnuntaina Jussi ja Sakari Supersankari Suspension Teamista pakenivat Icelandic Tattoo Expon koneiden surinasta leikkimään koukuilla. Kotona mietittiin ensin järjestäisimmekö yleisölle jonkinlaista roikkumistouhua, mutta jostain syystä idea muuttui guerrillatyylin suspensioksi Islannin kauniissa luonnossa. Itse jättäydyin kivuliaista hommista pois, jotta saataisiin roikotus hoidettua mahdollisimman nopeasti. Jussi koukkuihin ja minä kameran taakse.
Keväällä Jussi pyysi mukaan suspensiohommiin Reykjavikin Icelandic Tattoo Expon yhteyteen enkä moisesta voinut tietenkään kieltäytyä. Nyt aika sitten tuli ja harmaana torstaipäivänä tavattiin Jussin, Noran ja Kalle Koon kanssa kentällä. Koneessa haudoin suunnitelmat nähdä lunneja ja valaita, joista ensimmäinen jäi vain unelmaksi hölmöjen lintujen muutettua talviteloille kauemmas merelle. Pyrstön verran valasta sentään bongasin aallokosta eräänä kauniina aamuna. Islannin puolella bongattiin myös Linda, joka oli meidän lisäksi ainoa suomalainen messuilla parin tyypin peruttua. Torstaina ei enää paljon muuta ehditty kuin syödä ja tehdä parit matkamuistotatuoinnit, mulle valaan pyrstö onnea tuomaan. Kaiken saan mitä unissa luvattiin.
Tuli taas pyörähdettyä isolla kirkolla Helsingissä, tällä kertaa opintomatkalla lihakoukkuhommien lisäksi. Jussi Paradise ja Tomi KuusistoLegacy Tattoosta järjestivät tatuoijille ja lävistäjille lauantainmittaisen kurssituksen lähinnä hygienia-asioista, mutta sivuttiin siinä ohessa kaikenlaista muutakin ainakin lävistäjien kanssa. Puhujina olivat amerikkalainen kehonmuokkausekspertti Ron Garza, suomalainen bodmodtaikuri Lari Lahti ja Veli Kainulainen Ellvis-Dental Oy:stä. Ron jäi vielä pitämään freehandlävistyskurssia maanantaina, jonka olen itse istunut pariinkin otteeseen reissuillani, joten jätin sen väliin tällä kertaa kun on tullut oltua niin paljon kaupalta pois.
Vuosi sitten näihin aikoihin kirjoittelin blogin kymmenennestä Wings of Desiren järjestämästä Oslo Susconista, ensimmäisestä isosta suspensiotapahtumasta, jossa olen käynyt. Fiilis oli muistaakseni aika pitkälle sama kuin nyt; silmät pysyvät juuri ja juuri auki, niskoja särkee, mutta mieli on kirkas eikä nukkumisesta tule mitään. Reissu ei pettänyt tälläkään kertaa ja paremman kameran ansiosta kuvistakin saa helpommin selvää.
Muutaman viikon päästä lennellään Supersankari Suspension Teamin Jussin ja Tanen kanssa Osloon koukuttamaan ihmisiä Wings of Desiren järjestämään yhdenteentoista susconiin. Vuosi sitten Breivik teki olosta hetkeksi vähän jännittävämpää, toivottavasti tämä reissu saadaan viettää rauhallisemmissa tunnelmissa. Uudessa kamerassa on ihan hyvät videosysteemit, joten koitan saada vähän videotakin otettua ja tehtyä vaikka pienen tourin minkälaista se suspensiohomma on minun silmistä. Pitkä raportti tulee joka tapauksessa. Heinäkuun viimeisenä viikonloppuna nähdään sitten Suspension Sundayn merkeissä Nosturissa!
Se on aika taas Suspension Sunday-päivitykselle. Itse pärähdin Helsinkiin lauantaina, jolloin pääsin Jussin ja Larin opastuksella suorittamaan ensimmäisen kielenhalkaisuni. Tai no puolet siitä. Kaikki selvisivät ammattitaidon ja huonon huumorin yhdistelmällä ja hommasta jäi hyvä fiilis. En tee näitä asiakkaille luultavasti koskaan, joten hintakyselyt ja innostukset kannattaa edelleen ohjata edellämainituille henkilöille. Infoa voin kyllä antaa. Illalla pidettiin Supersankari Suspension Teamin tatskabileet, joissa tosin tatuoiminen ja biletyskin jäivät aika vähille. Työpäivä kuitenkin sunnuntaina.
Sunnuntai meni taas leppoisalla tahdilla, mukana oli muutama ensikertalainen, joten kaikki eivät ilmassa useaa tuntia viihtyneet. Muutama suicide, pari lotusta ja angel taisi olla päivän saldo. Itse touhusin mahdollisimman paljon kaikkea erilaista, joten kuvia en kerennyt montaakaan räpsiä. Seuraava kerta onkin sitten heinäkuun loppupäässä, mukaan vaan!
Perinteiseen tapaan pyörin taas Helsinki Inkissä turistina, tänä vuonna tosin vain perjantaina. Ihmisiä oli ainakin puolet vähemmän kuin parina aikaisempana Inkkinä, tiedä mistä johtui. Mukava oli kun mahtui kävelemään ja katselemaan, eikä tarvinnut väistellä heti kahdeksalta viiden promillen kännissä törmäileviä Ed Hardyja ja pilotteja. Ilta meni leppoisasti kameran/tuopin kanssa pyöriessä ja jauhaessa paskaa vanhojen ja uusien tuttujen kanssa. Etenkin Precious Tattoon Inksanity Mikolle iso kiitos seurasta! Artsyshoppailut jäivät tällä kerralla yhteen kirjaan, Lassen Tibetan Skullssiin. Ei muuta kuin seuraavaan vuoteen! PS. Uusi kamera!
