Keväällä Jussi pyysi mukaan suspensiohommiin Reykjavikin Icelandic Tattoo Expon yhteyteen enkä moisesta voinut tietenkään kieltäytyä. Nyt aika sitten tuli ja harmaana torstaipäivänä tavattiin Jussin, Noran ja Kalle Koon kanssa kentällä. Koneessa haudoin suunnitelmat nähdä lunneja ja valaita, joista ensimmäinen jäi vain unelmaksi hölmöjen lintujen muutettua talviteloille kauemmas merelle. Pyrstön verran valasta sentään bongasin aallokosta eräänä kauniina aamuna. Islannin puolella bongattiin myös Linda, joka oli meidän lisäksi ainoa suomalainen messuilla parin tyypin peruttua. Torstaina ei enää paljon muuta ehditty kuin syödä ja tehdä parit matkamuistotatuoinnit, mulle valaan pyrstö onnea tuomaan. Kaiken saan mitä unissa luvattiin.