Aihearkisto: Tatuoinnit

Kuinka varata tatuointiaika sähköpostilla?

Sihteeri

Nykyään tatuointivarauksista suurin osa tulee sähköpostilla tai somen kautta, jos tatuoija niin haluaa. Monet artistit ovat kuitenkin kiireisiä ja asiakkailla ei välttämättä ole käsitystä kuinka paljon viestien lukemiseen ja käsittelyyn menee aikaa. Kirjoitan siis pienen ohjeen miten tatuointiaikaa kannattaa varata.

Tee jo ensimmäisessä viestissä selväksi mitä haluat. Jos kirjoitat “moi, paljon maksaa tatska, millon aikaa?” jää tatuoijalle täysin auki mitä sinulla on mielessä ja jos seuraava asiakas on tehnyt asiat selvästi, hänen varauksensa menee sinun seuraavaa viestiä odotellessa edelle. Tatuoija ei tietenkään voi viestitellä töitä tehdessään, joten seuraavaa viestiä voit joutua odottelemaan mahdollisesti tunteja tai päiviä. Tässä ajassa kaikki soittajat ja studiolla käyneet asiakkaat menevät myös varauksesi ohi.

Tässä on esimerkki selvästä viestistä:

Haluaisin ruusutatuoinnin nilkkaan. Koko olisi noin 5 x 5 senttiä. Kuva olisi värillinen ja traditionaalityylinen. Tässä liitteenä vielä pari esimerkkiä. Minulle sopisi joulukuun viidennen päivän jälkeen jokainen keskiviikko ja perjantai.

Viestistä löytyy kaikki oleellinen ja hinta-arviokin on helppo antaa. Tatuoijan ei tarvitse kysyä jokaista asiaa erikseen ja päästään suoraan ajanvaraukseen. Jos viestissä lukisi “haluan ruusun, mitä maksaa?” seuraavaa kysymystä ja vastausta voitaisiin odotella useampi päivä, jonka aikana keskiviikot ja perjantait voivat jo olla täynnä usealta viikolta.

Nykyään on tavallista, että verkkokaupoilla, puhelinyhtiöillä, pankeilla ja virastoilla on palkattu ihmisiä hoitamaan somea ja sähköpostia, mutta tatuoijalla on yleensä vain omat kaksi kättä, joilla hän piirtää, tatuoi, siivoaa, steriloi ja hoitaa sen jälkeen sähköpostit. Ethän siis myöskään vaivaa heti kahden tunnin päästä viestin lähettämisestä yksityisviestillä että “saitko viestin??? odottelen vastausta”.

Toivottavasti näillä vinkeillä ajanvaraus käy sutjakkaammin molemmilta tahoilta. Tarkoitus ei ole saarnata vaan saada teidätkin nopeammin neulan alle!

 

Tatuointi kaulaan, sormiin, päähän, miksi ei?

Niska tatuointi

Mulla on somessa paljon kuvia tatuoinneista, joita olen tehnyt päähän, kaulaan, kämmenselkiin, sormiin, naamaan ja niitä kysellään tasaiseen tahtiin. Valitettavasti en kuitenkaan aina suostu sellaisia tekemään ja sekös monia ihmetyttää. En myöskään ole ainut tatuoija, joka on tällä linjalla. Tässäpä minun kantani asiaan.

Itseltäkin löytyy aika paljon tatuointeja näkyvillä paikoilla. Pää tatuoitu, naamassa pari pientä, kämmenet ja sormet täynnä, kaula yms. En siis ole näitä tatuointeja vastaan. Pidän silti toistaiseksi naaman tatuoimatta ja kurkkuakin olen säästellyt tyhjänä. Mikäpä kiire tässä on. Se mikä minut ja monet tatuoijat erottaa asiakkaista on meidän työpaikka. Mulla on pitkälti yli kymmenen vuotta takana tätä hommaa eikä se toivottavasti ole hetkeen vaihtumassa. Olen myös tehnyt useamman vaihtoehtoisen suunnitelman tulevaisuuden varalle ja olen aikuinen. En usko, että ulkonäölläni on enää hirveästi väliä työasioissa ja olen suht’ sinut itseni kanssa. Voin myöntää että parikymppisenä olin vielä aika pihalla monista asioista.

Siinä on ensimmäinen syy miksi en tee tuntemattomalle, juuri täysikäiseksi tulleelle asiakkaalle ensimmäisiä tatuointeja näkyvälle paikalle. Parikymppisenä on helppo sanoa miten millään ei ole väliä, ei mun tartte hakea töihin mihin en halua ja mihin ei palkata jos on tatuointi naamassa. Niin itsekin sanoin. Olen tatuoinut ja lävistänyt monia asiakkaitani jo reilusti yli kymmenen vuotta ja voin pelkästään sen perusteella kertoa että tilanteet muuttuvat, ihan täyteen tatuoiduillakin ihmisillä. Saadaan lapsia, tulee yt-neuvotteluja, asuinpaikka muuttuu ja yhtäkkiä pitääkin ottaa vastaan töitä mitä sattuu saamaan. Ehkä täytyy tehdä vaikutus vuokraisäntiin, päiväkodintäteihin, toisten lasten isiin ja äiteihin, joskus vasten tahtoaan. Sitä se elämä on, halusi nuorena mitä tahansa. Joillekin pari ensimmäistä tatuointia voi riittää ja kiinnostus siirtyy muihin juttuihin vaikka ensi-innostus on kuinka kova. Sitten kun elämä heittelee ja tatuoinnit eivät olekkaan enää se ykkösjuttu, voi olla ihan mukavaa ettei ne pari ainutta tatuointia olekaan kaulassa ja naamassa.

Jos sitten puhutaan ihmisistä joille tatuoinnit ovat vanhanakin kaikki kaikessa, näkyvät paikat voivat olla silti järkevä jättää myöhemmäksi. Suurin osa tatuointiharrastajista kehittää “tatuointimakuaan” vuosien varrella suuntaan tai toiseen. Usein homma menee suurinpiirtein niin että ensin otetaan pari pienempää tekstiä tai symbolia, sitten joku isompi kuva aiheesta joka sillä hetkellä on paljon esillä ja kun tatuointihommaa seurataan innostuneena päivittäin, löytyy lehdistä, instasta, telkkarista, jostain tyyli tai aihe, joka on juuri se oma juttu. Vaikka ensimmäinen tatuointi on mandala, voi olla että siinä hetkessä ei muusta tiedetä ja myöhemmin paljastuukin, että traditionaalityyli on se mikä iskee koviten. Kenties omaa juttua ei vielä tällä hetkellä ole edes kunnolla keksitty ja se parin vuoden päästä ilmestyy, kuten vaikka vesivärityylin kanssa kävi jokunen vuosi sitten. Kun oma tyyli löytyy, voi olla kurjaa, että ulkonäön määrittelee näkyvällä paikalla oleva “vanha juttu”. Kun selviää, että haluaa kokonaisen japanilaisen bodysuitin käsiä ja persettä myöten, mutta kämmenselät ja kaula on koristeltu tribaaleilla tai myöhemmin merkityksettömillä teksteillä. Japanityyli jää vaatteet päällä muille salaisuudeksi, mutta tribaali näkyy aina. Tämä on osa tatuointien viehätystä, mutta  sen takia tykkään itse neuvoa asiakkaitani ottamaan ensimmäisiä tatuointeja paikkoihin, joista ne eivät heti ota silmään ja joissa ne on kenties hieman helpompi peittää tai muokata osaksi myöhempää kokonaisuutta.  Koska minä olen tatuoijana se, joka peiton ja suunnittelutyön tekee. Ja uskokaa pois, sitä duunia on nykyään paljon.

En siis pidä ketään tyhmänä tai ole henkilökohtaisesti ilkeä, tuskimpa muutkaan tatuoijat, jotka jättävät näkyvät paikat tekemättä tai kuvittavat ne vasta kun muu kroppa alkaa olla täynnä. Yritämme vaan ajatella asiakkaan parasta. Joskus se voi mennä tietysti ylisuojeluksi kun emme tunne kaikkia ja jokaisella on oikeus valita tatuoija, joka kysymättä tekee mitä pyydetään. Tämä on vaan minun tapani toimia ja toivottavasti joku nyt ymmärtää miksi näin.

Messuja, messuja.

Ufo tattoo

Pitkästä aikaa. Vuosi mennyt viimeisestä postauksesta ja syy hiljaisuuteen on jälleen kerran simppeli kiirus. Oppityttö, uudet harrastukset ja kova kysyntä tatuoinneille ovat vieneet aikaa näiltä kirjoitushommeleilta vaikka aiheita on aina mielessä jos jonkinlaisia. Olen viimeisen vuoden aikana työskennellyt kolmet tatuointimessut, joten näpytellään jälleen niistä raportti ruusuineen ja risuineen.

Klikkaappa tästä.

Helsinki Ink 2016.

Dotwork kummitus

Messuilla oltiin ja messuilta tultiin! Nyt ei ole atmosfäärikuvia tarjolla kun messuaika meni aika pitkälti tiskin takana pää reisien välissä tai muuten vaan tatskaillessa. Joka päivälle olin varaillut muutaman tunnin tatuoinnin asiakkaan etureiteen ja siinähän tuli sitten jalan anatomia tutuksi sekä selkä kipeäksi ilman asiallisia huonekaluja.

Tänä vuonna näihin aikoihin tuli kymmenen vuotta täyteen siitä kun aloin enemmän tosissaan harjoitella tatuoimishommaa ihan oikeilla tavotteilla ja nyt Helsinki Inkki oli ensimmäinen isompi messu, jossa olen ollut töissä. Muistan kun ensimmäistä kertaa pääsin isolle kirkolle tatuointimessuille joskus 18-19 vuotiaana ja olin niin innoissani jälkeenpäin ettei meinannut unta saada. Eipä sitä olisi silloin epävarmana suttaajana arvannut että joskus itsekin on siellä pöydän toisella puolella taustakankaiden kanssa. Kaiken saan mitä unissa luvattiin, joku viisas sanoi laulussaan. Nyt parina viime vuonna messuilla oli vähän laimeampi meininki, josta täälläkin pariin otteeseen jo kerkesin avautua, mutta tänä vuonna oli selvästi panostettu mainostukseen ja ihmisiä oli taas vanhaan hyvään malliin. Ohjelmaakin oli joka päivälle tasaiseen tahtiin, joista itse ehdin nähdä ainoastaan Bobo’s Loco Carnivalin tutut herrat.

Lue loput messuilusta tästä.

Road to Ink vol. 5, Jyväskylä.

Road to ink 5

Kotikulmilla Jyväskylässä on jo viidettä vuotta järjestetty Road to Ink tatuointitapahtuma, joka tähän asti on ollut hieman pienempi, rokkia, baaria ja tatuoimista yhdistelevä systeemi. Tänä vuonna tapahtuma laajeni;  ihoa väriteltiin Aalto-salilla, jonka jälkeen afterpartyt ja bändit jatkoivat vanhaan tuttuun Pub Katseeseen. Aiemmat Road to Inkit ovat aikataulujen vuoksi valitettavasti jääneet käymättä, mutta nyt kerkesin onneksi paikalle.

Tästä messuraportti.

Tramp stamp, lutkat ja tatuointitrendit.

Tramp stamp tattoo

Kun mä aloitin tatskaliikkeessä 2002 legenda sanoi perhostatuoinnin olevan huoran merkki. Tai sitä se ainakin joskus kuulemma oli ollut sanomalehtien mielestä. Samaan aikaan liikkeen penkit täyttyivät isolta osalta ensimmäistä tatuointiaan alaselkäänsä ottavista naisista. Oli vanhaa ja nuorta, köyhää ja rikasta, hyvinkoulutettua ja ei-niin-hyvinkoulutettua, lihavaa ja laihaa,  ihan laidasta laitaan. Kaikki halusivat tatuointilehdistä bongatun alaselkätribaalin, jota nykyään monet sanovat tramp stampiksi. Se oli naisilla in. Yleisestikin koko tribaalihomma oli äärimmäisen trendikäs Leo Zuluetan modernisoinnin kantauduttua vihdoin Suomeen asti.

Tästä lisää.

JKL International Tattoo Convention 2015.

JKL tattoo convention

Jyväskylässä oli ensimmäistä kertaa kansainväliset tatuointimessut ja pakkohan se oli käydä katsastamassa minkälaista meininkiä oli tarjolla. Ajankohta oli ehkä vähän hankala kun messuviikonloppu osui päällekäin koulujen loppumisten ja lakkiaisten kanssa ja se luultavasti verotti yleisömäärää. Toisaalta Helsingin messuilla oli myös aika hiljaista tänä vuonna ja samanlaisia huhuja on kuulunut muualtakin maailmalta. Ehkä tatuoinnit on jo nähty ja niitä ei messuille enää niin kiinnosta lähteä katsomaan. Linkkaan aikaisempaan postaukseeni ja sanon I told you so. Olin tosin paikalla vain muutaman tunnin lauantaina, joten ehkä messut piristyivät jossain vaiheessa.

Artisteja messuilla oli ihan sopiva määrä ensimmäiseksi vuodeksi ja tatuointityyleissäkin oli minun makuuni tarpeeksi vaihtelua. Niin sanottuja “isoja nimiä” messuilla ei nähty, mutta se on tietysti odotettavissa kun jotain järjestetään ensimmäistä kertaa. Studioita oli arviolta jotain kymmenen-kahdenkymmenen väliltä, joista monella oli useampi artisti paikalla.

JKL tattoo convention JKL tattoo convention

Lue tästä loput.

Urheilu ja lävistys/tatuointi.

Fitness nainen treenaa.

Fitness on nyt in ja sitä on vaikea olla huomaamatta. Osittain siitä johtuen multa kysellään paljon töissä ja sähköpostilla miten kuntosali tai muu urheilu vaikuttaa tuoreisiin lävistyksiin ja tatuointeihin, joten päätin tälläisen pikaisen postauksen tehdä asiasta.

Lävistyksiin ei treenaus vaikuta oikeastaan mitenkään. Toki kamppailu- ja kontaktilajeissa voi arvatenkin käydä hassusti jos nyrkki tai vaate tarttuu lävistykseen, mutta se on varmasti urheilijalla tiedossa etukäteen. Tuoreen lävistyksen kanssa voi hikoilla ihan normaalisti kunhan käy pesulla sen jälkeen ja puhdistaa lävistyksen. Vaatteiden alla olevat lävistykset kuten nännit ja navat voivat ärtyä hikoilusta muita helpommin kosteuden jäädessä niihin pidemmäksi aikaa, mutta se sama kurja fakta niiden parantelussa on urheilusta huolimatta.

Tatuointien parantelussa on yksi tärkeimmistä asioista on olla hankaamatta niitä ja se tietysti rajoittaa urheilua ensimmäiseksi viikoksi-pariksi. Kuntosalia voi tehdä mielestäni normaalisti jos tatuointiin ei muodostu ihon venymistä rajoittavaa paksua rupea ja sitä ei hangata. Jos hauiksessa oleva tatuointi tuntuu kiristävän ihoa niin ei sitä tietenkään kannata pumpata täysillä tai heikossa kunnossa oleva iho voi kärsiä, joka vaikuttaa myös tatuointiin. Kun rupi on lähtenyt ja iho kunnossa elämää ja urheilua voi jatkaa täysin normaalisti.

Niin lävistykset kuin tatuoinnitkin ovat tuoreena haavoja ja niitä pitää kohdella sen mukaisesti. Varo kuntosalilla koskemasta niillä likaisiin laitteisiin ja mattoihin. Älä lääpi niitä hikisillä ja likaisilla sormilla treenin aikana. Älä käy uimassa ja/tai saunassa hoito-ohjeiden mukaisesti.

Ei siinä sen kummempia. Jos sulla on joku jännittävä tarina kehonmuokkauksen vaikutuksesta urheiluun tai toisinpäin niin kirjoita kommenttia. Tai jos olet eri mieltä näistä ohjeista, jotka perustuvat ainoastaan mun kokemukseen asiasta.

Haastattelu: Daniela, Miss Rock 2014.

Daniela Koskinen, Miss Rock 2014

Tällä kertaa haastattelussa on Daniela Helsingistä, vanha kollegani, jonka kanssa olen Supersankarissa puhdistanut ihmisiä verestä ja Saksassakin käytiin lävistysseminaareilla istumassa. Halusin kysellä Danielalta kuulumisia Miss Rock-vuoden jälkeen ja avata vähän kiinnostuneille millaista se touhu on käytännössä.

158 senttinen Daniela työskentelee keikkailevana meikkaaja/maskeeraajana ja myyjänä Cybershopissa. Vapaa-aikaan mahtuu koira, lenkit, sali sekä tietysti kuvaushommat.

Aloitetaan perusjutuilla jotka mua aina kiinnostaa. Mitä bodymodifikaatiota löytyy tällä hetkellä, minkä sanoisit olevan sinulle tärkein ja miksi?
Peruslävistyksiä muutama, tatuointeja alkaa olemaan ihan kiitettävä määrä, lisäksi korvissa useampi venytys. Halkaistu kieli onkin sitten jo vähän erikoisempi. Parisen vuotta sitten oli vielä rintakehässä sydämen muotoinen subdermal implant, mutta se jouduttiin poistamaan.  Tykkään aika tasapuolisesti kaikista mitä tällä hetkellä on, eniten ehkä kaipaan poskipäiden microdermaleita sekä poistettua implantia. Jonkun toisen subdermal implantin voisin kyllä ottaa uudestaan, mutta en osaa päättää mitä ja minne. Muuten tekee kyllä aina tasasin väliajoin mieli hankkia jotain uutta kehon koristetta.

Klikkaa tästä loput haastiksesta.