Aihearkisto: Tapahtumat

Oslo Suscon 2011.

Siivotaan

Oslo Suscon on arvatenkin Oslossa järjestettävä suspensiotapahtuma, joka siis tarkoittaa ihmisten nostelua koukuista ilmaan. Tänä vuonna tapahtuma järjestettiin kymmenettä kertaa ja tavoitteena oli juhlistaa tätä hoitamalla sata suspensiota. Alan ammattilaisia tuli lähes joka kolkasta maapalloa ja 4-6 roikkumispistettä olivat ahkerassa käytössä koko ajan torstaista sunnuntai-iltaan.  Itse olin tapahtumassa ensimmäistä kertaa ja tässäpä on jonkinlainen raportti reissusta. Alkuun vielä pahoittelut kuvien laadusta, en omista hienoja kameroita tai taitoa käyttää niitä, joten vuorottelin tilanteen mukaan puhelimen ja peruskameran välillä.

Klikkaile tästä koko raportti!

Suspension Sunday

Sunnuntaina järjestettiin taas Suspension Sunday, jossa siis laitellaan rennossa ilmapiirissä koukkuja ihmisten ihoon ja nostellaan pojat ja tytöt ilmaan. Vastuussa tästä humputtelusta ovat Supersankari Suspension Team ja mahtavat, elintärkeät “talkoolaiset”, joita ilman ainakaan minun pienestä osuudestani ei tulisi mitään. Tällä kertaa oli omakin kamera mukana ja jokusen kuvaa sain otettua kunnes akku loppui niin kamerasta kuin aivoistakin. Kirotut euroviisut.

Ilja coma

Klikkaa tästä lisää kuvia!

Zombie-Saara raportoi: 19. International Tattoo Convention Frankfurt.

Zombie Tattoo osallistui ensimmäistä kertaa ulkomaan messuille International Frankfurt tattoo conventioniin 15. – 17.4. Tässä Saaran löpinää siitä:

Onhan sitä turistina tullut pörrättyä ties missä, mutta nyt koko Zombie-porukka (Matzon, Gustav ja helpperit Saara ja Nina) oli ihan työreissulla. Matkaan lähdettiin torstaina iltapäivällä ilmeisesti viimeisenä suomalaisedustuksena. Edellä olivat kaupunkiin saapuneet jo Leena Lumilampi, Veera/Takomo, Hexa/Precious Tattoo, Tomppa/Halo Tattoo ja Mikko/Inksanity. Perillä saatiin sitten tietää, että se matkalaukku, jossa oli oikeastaan kaikki Matzonin työkamat, oli hukassa… Matzonhan oli varannut kaikki duuninsa etukäteen, joten häntä odotti perjantaina klo 15 asiakas ison kuvan kanssa, eli ei ihan juhlatunnelmissa alkanut reissu! Taksimatkalla kuski vielä mietiskeli koko matkan että “onko se hotelli muka enää olemassa? Ei kyllä enää ole…Voiko se todellakin olla olemassa?” joten jokseenkin jännittyneet ja masentavat fiilikset oli kaikilla siinä vaiheessa. Hotelli kuitenkin oli olemassa ja jotenkin onnistuimme viettämään ihan mukavan illankin porukalla. Puoli yhdeksältä selvisi myös, että kadonnut laukkukin on matkalla hotelliin! Eli ei muuta kuin unten maille ja seuraava päivää jännittämään.

Perjantaina messuille olisi päässyt rakentamaan ständiä jo aamukymmeneltä, vaikka messut aukesivatkin vasta kolmelta. Varmasti kiva juttu niille esim. vaatemyyjille joilla sitä rakennettavaa ja järjestettävää reilusti on. Meillä ei kuitenkaan kauaa mene paikan kuntoon laittamisen kanssa, joten suuntasimme messualueelle hyvissä ajoin 12 paikkeilla. Siellä törmäsimmekin heti ensimmäisenä Leenaan, Tomppaan ja Mikkoon, joilla kaikilla oli tietysti jo ständi kunnossa oikein ruusujen kera. 🙂

Halon Tomppa

Heti huomasimme myös, että aukioloaika on hyvin viitteellinen: ihmisiä alettiin päästämään sisään siinä vaiheessa kun niitä paikalle alkoi saapumaan

Frankfurtin messuporukkaa

Samoin illalla töitä sai jatkaa tasan niin pitkään kuin halusi, vaikka läpi yön kuten jotkut tekivätkin. Sulkemisaika tarkoitti ainoastaan sitä, että sisään ei enää oteta väkeä ja kaikki palvelut (kahvilat yms.) menevät kiinni. Matzonilla meni koko ilta varatun duunin tekemiseen, mutta Gustavilta kysyttiin ikävä kyllä vain todella outoja töitä todella halvalla. Koko viikonlopun meininki tuntui muutenkin olevan “korjaatko/teetkö loppuun jonkun muun tekemän kuvan, enkä muuten halua maksaa kuin alle puolet normaalista hinnasta”. Eli jatkossa kyllä täytyy sopia kaikki työt etukäteen, koska ne hommat ja asiakkaat olivat taas superkivoja! No, onhan sekin hyödyllistä että ehtii olemaan sosiaalinen muiden paikalla olleiden suomalaisten kanssa, seurata mitä muut artistit tekevät ja luomaan uusia kontakteja. Joten ei messuilla se hengaaminenkaan varsinaisesti hukkaan mene. Perjantaina messut menivät kiinni jo kymmeneltä, mikä oli aivan loistava ajankohta! Varsinkin kun se ei kuitenkaan rajoittanut työntekemistä. Usein harmittaa, että on ekan päivän jälkeen jo ihan raato unenpuutteesta.

Tarina jatkuu.. Klikkaa tästä lukeaksesi lisää!