Aihearkisto: Humpuuki

Kuinka varata tatuointiaika sähköpostilla?

Sihteeri

Nykyään tatuointivarauksista suurin osa tulee sähköpostilla tai somen kautta, jos tatuoija niin haluaa. Monet artistit ovat kuitenkin kiireisiä ja asiakkailla ei välttämättä ole käsitystä kuinka paljon viestien lukemiseen ja käsittelyyn menee aikaa. Kirjoitan siis pienen ohjeen miten tatuointiaikaa kannattaa varata.

Tee jo ensimmäisessä viestissä selväksi mitä haluat. Jos kirjoitat “moi, paljon maksaa tatska, millon aikaa?” jää tatuoijalle täysin auki mitä sinulla on mielessä ja jos seuraava asiakas on tehnyt asiat selvästi, hänen varauksensa menee sinun seuraavaa viestiä odotellessa edelle. Tatuoija ei tietenkään voi viestitellä töitä tehdessään, joten seuraavaa viestiä voit joutua odottelemaan mahdollisesti tunteja tai päiviä. Tässä ajassa kaikki soittajat ja studiolla käyneet asiakkaat menevät myös varauksesi ohi.

Tässä on esimerkki selvästä viestistä:

Haluaisin ruusutatuoinnin nilkkaan. Koko olisi noin 5 x 5 senttiä. Kuva olisi värillinen ja traditionaalityylinen. Tässä liitteenä vielä pari esimerkkiä. Minulle sopisi joulukuun viidennen päivän jälkeen jokainen keskiviikko ja perjantai.

Viestistä löytyy kaikki oleellinen ja hinta-arviokin on helppo antaa. Tatuoijan ei tarvitse kysyä jokaista asiaa erikseen ja päästään suoraan ajanvaraukseen. Jos viestissä lukisi “haluan ruusun, mitä maksaa?” seuraavaa kysymystä ja vastausta voitaisiin odotella useampi päivä, jonka aikana keskiviikot ja perjantait voivat jo olla täynnä usealta viikolta.

Nykyään on tavallista, että verkkokaupoilla, puhelinyhtiöillä, pankeilla ja virastoilla on palkattu ihmisiä hoitamaan somea ja sähköpostia, mutta tatuoijalla on yleensä vain omat kaksi kättä, joilla hän piirtää, tatuoi, siivoaa, steriloi ja hoitaa sen jälkeen sähköpostit. Ethän siis myöskään vaivaa heti kahden tunnin päästä viestin lähettämisestä yksityisviestillä että “saitko viestin??? odottelen vastausta”.

Toivottavasti näillä vinkeillä ajanvaraus käy sutjakkaammin molemmilta tahoilta. Tarkoitus ei ole saarnata vaan saada teidätkin nopeammin neulan alle!

 

Videopelit on parhaat pelit #2.

Joululomalla oli aikaa pelailla, joten kertoillaampas vähän mitä tällä saralla on tapahtunut lähiaikoina. Pääasiassa olen pelannut viime blogista asti Heroes of the Stormia, koska se koukutti aivan täysin lyhyillä matseilla ja tiimityöskentelyn tärkeydellä. Kannattaa testaa vaikka olisi minkälaiset ennakkoasenteet muiden mobahommien puolelta. Nykyään saa pelailla viikottain vaihtuvilla kymmenellä ilmaisella ukkelilla, eikä taitoja enää lukita alkutasoilta mitenkään.

Devil May Cry

Devil May Cry jäi Xboxilla kesken ja jostain bundlesta se on steamkatalogiini ilmestynyt, joten päätin pelata sen nyt kokonaan. Nelosesta en hirveästi lämmennyt, mutta tämäpä oli vanhaa kunnon mättöä taas. Parhaiten mieleen näteistä asioista nauttivalle pelimiehelle jäi huikea visuaalinen ilme, varsinkin pari bossitappelua ja discokenttä puolesta välistä peliä. Samanlaista tykitystä ei ole aiemmissa osissa näkynyt.  Noisian ja Combichristin yhteissoundtrack sopi myös erinomaisesti luultavasti murrosikäisille suunnattuun demoniestetiikkaan.  Tyylillisesti 10/10.

Axiom Verge

Sen verran pelijuttuja seuraan että tiesin sijoittavani hyvin kun Axiom Vergen ostoskoriin lisäsin, mutta ihan näin kovaa pakettia en osannut odottaa. Vahvat amigafiilikset grafiikassa, rohkeasti modernisoitua chiptunes tyyppistä musiikkia ja aikalailla täydelliset kontrollit. Vaihtelevat, tunnistettavat alueet ja reilusti pituutta. Jos ei Heroes of the Storm olisi koukuttanut niin kovasti niin sanoisin, että Axiom oli mun vuoden 2015 peli. Ehdottomasti kannattaa tsekata vähintään soundtrack Spotifystä jos pelimusiikki nappaa. Huh huh. Ja koko peli alusta loppuun yhden ainoan miehen tekemä.

Fallout 4

Fallout nelosen kohdalla vähän jännitti jaksaako enää lisää samaa, mutta otin kuitenkin vapaan julkaisupäiväksi ja 14h putken jälkeen joutui myöntämään että jaksoihan sitä. Perinteisesti puolessa välissä kun kaikki haaste on poissa ja tappelu on aika pitkälti nähty tuli taas kyllästyminen ja parin viikon tauko, mutta nyt vajaan neljänkymmenen tunnin kohdalla juoni on pelattu ja loppuvideot nähty. Sitten odotellaan modeja, toivottavasti jotain diipimpiä kuin erilaisia karvoituskuvioita. Tuttua Fallouttiahan se oli, aseiden virittely oli ihan mukavaa, mutta asutusten rakentelu jäi minulta aika vähälle kun ei oikein auennut mitä hyötyä siitä on. Varmasti kelpaa kuitenkin monille jotka aiemmissakin osissa diggailivat sisustella kämppäänsä. Jospa seuraavassa osassa kuitenkin otettaisiin jo enempi riskejä uudistuksien suhteen.

 Borderlands 2

Borderlands 2 on toinen peli, joka jäi xboxilla muinoin kesken, useaankin otteeseen, samoin PC:llä, mutta nyt vihdoin sain pelattua sen loppuun. Tyttöystävän kanssa co-oppina joululomalla jauhettiin ja peli toimii edelleen. Eikä edes näytä rumalta. Useammankin taviksen olen saanut Borderlandseilla innostumaan FPS-peleistä suht’ helpon vaikeustason ja loputtoman lootin avulla ja taas pärjäiltiin ihan hyvin. Jos olet yksi niistä foorumien kurjista, jotka eivät keksi miten saada peliummikko tuttu pelaamaan niin suosittelen kyllä Borderlandsia. Huumorikin uppoaa monelle. Allekirjoittanutta ei ehkä lasketa siihen porukkaan.

Näiden lisäksi olen opetellut Nuclear Thronea ja aloitellut Somaa, sekä paria muuta peliä, mutta enpä vielä sano niistä mitään. No sanon sen verran että Nuclear Throne oli yksi niistä Early Access ostoista joka lunasti lupauksensa.

Vuosi vaihtuupi taas.

Uusi vuosi

Vuonna 2015 tuli vuosikymmen täyteen siitä kun perustin Body CTRL toiminimen ja rupesin yrittäjäksi. Kaikenlaista testailua on liikkeen koossa ja kokoonpanossa on ollut ja tänä vuonna oli ehdottomasti paras meininki. Osasin ottaa tarpeeksi vapaita, mutta tein myös tehokkaasti töitä ja kehitystäkin tapahtui useammalla osa-alueella. Studiolta on päivitetty työvälineitä moderniksi ja sama jatkuu ensi vuonna. Myös suspensiokamat ovat vihdoin paikallaan ja ensimmäiset ihmiset on nostettu ilmaan. Kiitos kaikille asiakkaille loistavasta vuodesta ja rennosta ilmapiiristä! Tästä olen haaveillut alusta asti ja työ alkaa tuottaa tulosta.

En tee uudenvuodenlupauksia, mutta joka vuodelle olen laittanut aina tavotteita ja vuonna 2016 yritän keskittyä enemmän kehittymään piirtäjänä.  Varaan kalenterista enemmän tilaa omille projekteille tatuointien piirtämisen sijaan, joka tietysti heijastuu myös tatuointien laatuun. Aloitan heti vuoden alusta jättämällä maanantait pelkästään tussailua varten, en siis ota enää tatuointivarauksia maanantaille. Teen muuten pidempää päivää eli jonot eivät luultavasti tule kasvamaan.

2016 pyrin käymään taas enemmän messuilla niin turistina kuin tiskin takana. Messureissuista lisää myöhemmin, pari keikkaa on jo lyöty lukkoon.

Koruvalikoima ja esillepano kehittyy edelleen jatkossa sitä mukaa kun rahkeet riittävät. Panostan edelleen laatuun ja mm. kultakoruvalikoimaa on määrä lisätä.

Eiköhän se riitä. Hyvät joulut ja nähdään ensi vuonna!

Aitoo ja feikkii.

Alternative model

Nyt kun televisio näyttää syksyn uusia huippusarjoja kuten Hottikset ja Täydelliset venäläisnaiset niin olen päässyt taas yhden hermoja raastavan keskustelun pariin. Nimittäin kehonmuokkausporukan rankka ylemmyydentunne “tavallisen kauneusihanteen” äärimmilleen vieviä kohtaan. Kuinka hiustenpidennys tekee ihmisestä feikimmän, keinotekoisemman kuin värjätty sivukalju? Kuinka rintojen suurennus tekee ihmisestä feikimmän kuin kielenhalkaisu tai implantit? Kuinka hyaluronihappo huulissa on epäaidompaa kuin parikymmentä lävistystä ympäri naamaa? Kuinka suihkurusketus on teennäisempää kuin kymmenet tatuoinnit? Ei ole ikinä mennyt mulla järkeen.

Me jokainen eletään tätä samaa hetkeä. Jokainen meistä on juuri niin aito tällä hetkellä kuin ajattelee olevansa. Yhden todellisuudessa aitous on täydellinen luomu ilman meikkiä, toisella isot rinnat ja huulikiiltoa, kolmannella tatuointeja ja lävistyksiä.  Jos oma aitous perustuu sille, että toisen aitoutta pitää vähätellä niin kannattaa ehkä miettiä vielä kuinka sinut itsensä kanssa todellisuudessa on. Massan mukana tai massaa vastaan, molemmissa virta vie ja yksilö vikisee.

Ristiriitoja.

Pondering girl

Ammattitatuoijat ovat usein hanakasti kotitatuoimista vastaan. Perustellaan miten epäreilua on kun kilpailija ei maksa veroja, ei tiedä hygieniasta mitään ja keittiöstudiokin on likainen. Samaan aikaan ammattilaiset itse tatuoivat festareilla ja baareissa, väittäisin että erittäin epähygieenisissä oloissa, eikä se ole niin justiinsa onko asiakas selvinpäin, kyllähän jokainen baarissa pari ottaa. Joitain vuosia sitten naristiin miten epäeettistä on pitää tatuointi-/lävistysliikettä parturin yhteydessä, siinähän on hiuksia ja pölyä haavat täynnä. Vaan nyt kun miesten barbershopit ovat pikkuhiljaa yleistymässä, sopivat studion ylimääräiset vuokratuolit mukavasti partureillekin ja mahtuu sinne oma rakas bulldoggikin kätevästi nurkkaan työpäiväksi. Onhan sillä oma rätti, jonka päällä sen on käsketty nukkua. Eikä vuonna 2015 lähellekään kaikissa tatuointiliikkeissä voi maksaa kortilla kun u know. Kuinka ammattitatuoiminen poikkeaa kotitatuoimisesta näissä tapauksissa?

Tavikselle nyrkkeilyä Phuketissa.

Muay Thai

Helmikuuhun 2015 mennessä olin tehnyt tätä kehonmuokkaushommelia työkseni suunnilleen 12 vuotta putkeen ilman viikkoa pidempää taukoa. Päätin tuossa viime kesänä, että kokeillaan miltä sellanen oikean ihmisen pitkä loma maistuu ja aloin kasaamaan rahaa sukanvarteen. Kuten tuo päälle kymmenen vuoden putki kertoo niin en ole kovin suuri lomaihminen, joten halusin jotain ryyppäämistä monipuolisempaa tarkoitusta tauolleni. Tappeluhommista olen aina kiinnostunut kovastikin, mutta ensin omien lävistysten ja implanttien takia se oli käytännössä mahdotonta ja nyt olen nössöillyt ranteiden rikkomisen pelossa eikä  aikaakaan moiseen saliharrastuksen ja duunien seassa oikein löydy. Tekosyitä ehkä. Lomalla saa kuitenkin ranteet paukkua ja päädyin valitsemaan teemaksi muay thai-treenin Thaimaan Phuketissa, jonne lähdin vähän reiluksi kuukaudeksi. Treenauspaikkana toimi Tiger Muay Thai & MMA.

Tästä koko reissu auki.

Haastattelu: Pauliina, bikini fitness ja tatuoinnit.

Pauliina Teittinen

Vajaa kolmekymppinen turvallisuusalalla työskentelevä Pauliina Teittinen asuu Jyväskylässä avopuolisonsa ja Lunnar Johannes Rosenrot nimisen kaniherrasmiehen kanssa. Treenaamisen lisäksi harrastuksiin kuuluvat ikonimaalaus ja moottoripyörät.

Kerro lisää ikoninmaalauksesta? Miten sellainen harrastus aloitetaan?
Itse aloitin ikonimaalauksen Kansalaisopiston alkeiskurssilta. Minulla on pitkä kuvataidehistoria, mutta myös kokemattomat voivat osallistua alkeiskurssin kautta kursseille. Ikonimaalaus on hyvin hidasta ja pikkutarkkaa puuhaa ja myös vanhoilla kirkollisilla perinteillä on iso merkitys kokonaisuudessa. Maalauskursseja järjestävät myös ortodoksikirkot ja luostarit joille kuka tahansa voi ilmoittautua. Muu maalaus on minulta jäänyt kokonaan ajanpuutteen vuoksi, mutta ikonimaalauksen koen hyvänä ja rentouttavana vastapainona fyysisesti kuormittavalle treenaamiselle.

Kuinka kauan olet harrastanut urheilua ja kuinka kauan olet treenannut “tosissaan”?
Olen ollut aina enemmän tai vähemmän urheilullinen. Lapsena kävin yleisurheilu-/hiihtokisoissa ja erityisesti juoksu oli oma suosikkini. Olen myös ratsastanut n. 10 vuotta säännöllisesti. Koulussa liikuntatunnit olivat kuvataiteen lisäksi mieluisimmat tunnit. Murrosiässä urheilu jäi pelkkään lenkkeilyyn ja lumilautailuun, mutta täysi-ikäiseksi tultuani aloin ottamaan taas urheilua enemmän mukaan viikko-ohjelmaan. Tuli testattua paria eri kamppailulajia, mutta lopulta päädyin kuntokeskuksen ryhmäliikuntatunneille, mitä harrastin lenkkeilyn ohella noin viisi vuotta hyvin aktiivisesti kunnes marraskuussa 2012 aloin treenaamaan tavoitteellisesti kohti bikini fitness kisoja.

Minkälainen on treeniviikkosi ja kuka on laatinut treeniohjelmasi?
Treeniviikkoni riippuu jonkin verran siitä mitä kautta eletään. Yleisesti käyn 4-5 kertaa viikossa salilla treenaamassa koko kropan läpi  ja aerobista on 1-6 kertaa viikossa riippuen onko menossa harjoittelukausi vai dietti. Saan treeniohjelmani valmentajaltani Matti Haloselta. Treenien kesto vaihtelee ohjelman mukaan. Pääosin salitreenit ovat kestoltaan 60 min ja aerobiset kävellen 60 min tai vaihtoehtoisesti 20 min HIIT-harjoitteita salitreenin perään.

Lue koko juttu tästä.

Vuosi 2015.

Uusivuosi

2013 vuoden lopulla lupailin simppelisti, että  vuodeksi 2014 agenda on vähemmän lätinää ja enemmän toimintaa. Sitä noudatin ja jätin duuniin liittyvät internetyhteisöt ja blogit lähes täysin pois. Toki firman instagrammit ja facet hoitelin, mutta pääpaino oli tatuoimisella ja lävistyksillä. Ja niitähän tuli tehtyä.

Nyt lätisen taas koska ahkeralla duunilla sain sen verran vauhtia ja tehoa työtapoihin, että teen enemmän ja laadukkaampaa jälkeä vähemmässä ajassa joka mahdollistaa taas nämä ajanhukkamomentit.

Vuodeksi 2015 päätin tylsästi hommata parit paremmat työtuolit niin asiakkaille kuin itselleni. Lupaan opetella uusia tapoja tehdä vanhoja asioita ja piirtää omia, työhön liittymättömiä kuvia enemmän kuin viime vuonna. Perehdyn myös bisnespuoleen tarkemmin sekä laajennan koruvalikoimaa tasaiseen tahtiin.  Ei kai siinä sit.

Tervetuloa 2015!