Keväällä Jussi pyysi mukaan suspensiohommiin Reykjavikin Icelandic Tattoo Expon yhteyteen enkä moisesta voinut tietenkään kieltäytyä. Nyt aika sitten tuli ja harmaana torstaipäivänä tavattiin Jussin, Noran ja Kalle Koon kanssa kentällä. Koneessa haudoin suunnitelmat nähdä lunneja ja valaita, joista ensimmäinen jäi vain unelmaksi hölmöjen lintujen muutettua talviteloille kauemmas merelle. Pyrstön verran valasta sentään bongasin aallokosta eräänä kauniina aamuna. Islannin puolella bongattiin myös Linda, joka oli meidän lisäksi ainoa suomalainen messuilla parin tyypin peruttua. Torstaina ei enää paljon muuta ehditty kuin syödä ja tehdä parit matkamuistotatuoinnit, mulle valaan pyrstö onnea tuomaan. Kaiken saan mitä unissa luvattiin.
Perjantaina messut starttasivat kolmelta hitaasti ja rauhallisesti. Paikkana oli Radisson-hotellin bailaushuone, joka toimi kaikinpuolin hyvin. Purettiin kamat ja lämmittelyksi Kalle tatuoi tovin kalloa olkapäähäni. Paikalla oli n. 40 tatuoijaa useasta eri maasta ja viihteestä vastasivat japanilaisen teatterin ja burleskin sekoituksella Sana, Teksasin Lizardman ja lauantaina bändi, jonka nimi valitettavasti jäi unholaan, enkä sitä mistään löydä. Hyvin vetivät kuitenkin. Lizardmanin shown näkemisestä olin haaveillut pitkään ja nyt sitä saikin koko rahalla kun mies teki pari keikkaa joka päivä. Vähän laimeasti showt olivat lähes täysin identtisiä sanasta sanaan, joka ei välttämättä haittaa ellei niitä kuuntele viittä viikonlopussa. Kerta toimi hyvin, sunnuntaina tatuoijat jo toistelivat spiikkejä ulkomuistista shown tahtiin.
Lauantaina kävijöitä oli selvästi enemmän ja Kalle paiski duunia aamusta iltaan. Koko päivän, lähemmäs 12 tuntia putkeen, naputteli Paradisen kojun vieressä Colin Dale käsin mahtavaa lohikäärmettä, joka veikin messujen parhaan tatuoinnin pokaalin sunnuntaina. Harmittaa melkolailla kun en saanut siitä hyvää kuvaa. Itse pyörin kameran kanssa kurkkimassa, ostin parit printit sekä pitsat ja illalla möngin aikasin nukkumaan, koska aamuksi suunniteltiin Jussin kanssa suspensiopaikan etsimisreissu mannerlaattojen väliin.
Mannerlaattojen kivisessä saumassa meinasi toivo hävitä kunnes löydettiin täydellinen paikka lähellä olevan vesiputouksen edestä. Seuraavana aamuna startattaisiin ennen yhdeksää lävistämällä koukut Jussin selkään ja nostamalla ukko kallioon kiikkumaan. Löydöstä innokkaana palattiin messualueelle köysikaupan kautta ja loput messuista menivät Lindan kanssa shamaanijuttuja juoniessa. Huippu tyyppi, varmasti törmäillään vielä tulevaisuudessa. Kalle taas sai viikingit innostumaan kalloistaan ja kourallinen bodaajia lupasi tulla mitä pikimmiten Suomeen tatuointikoneen alle. Messujen jälkeen pakattiin kamat, syötiin kiinalaiset ja hörpittiin parit Gullit afterpartyissa. Aamulla oli kuitenkin aikainen herätys, joten toivotettiin hyvät yöt ja lähdettiin takaisin kämpille, jossa minulle osui työvuoro tehdä matkamuistotatskat Helsingin porukalle. Niceland.
Suspensiosta teen erillisen blogipostauksen ja seuraavat päivät turisteiltiin vaan, joten ei kirjoiteta niistä tähän. Messut rullasivat hyvin, islantilaiset olivat ystävällistä porukkaa ja maisemat huikeita. Erittäin hyvä reissu, ensi vuonna uudestaan. Kiitos PRDS, Nora, Linda ja kaikki osallistujat!
Vielä parit kuvat turisteilupäiviltä:
