Supersankari Suspension Team guerrilla suspension.

Supersankari Suspension Team metrokommando

Selkänahastaan metron tangossa roikkunut mies ihmetytti metromatkustajia Itä-Helsingissä keskiviikkoiltana.

Bodysuspensioryhmä Supersankari Suspension Teamin esitys sai matkustajien kännykkäkamerat räpsymään. Siilitieltä nousi länteen päin menevään metroon puoli kymmenen aikoihin illalla kaksi kommandopipoista miestä.

Kommandopipoiset aloittivat välittömästi esityksen, jossa toinen miehistä ripustettiin selkänahastaan roikkumaan katonrajassa kulkevaan kiinnipitotankoon. Roikkuessaan mies luki sanomalehteä.

”Moni matkustaja oli hämmästynyt”, kertoo Tomas Reikko, joka matkusti samassa vaunussa Siilitieltä Herttoniemeen.

Moni matkustaja puheli toisilleen, että onpa kauheata, kertoo puolestaan Anton Hämäläinen, joka oli matkalla Herttoniemestä Rautatientorille.

”Kyllä kaikki olivat aika järkyttyneitä.”

Tiettävästi kukaan ei kuitenkaan kutsunut virkavaltaa tai vartijoita paikalle pelästyttyään kommandopipoisia miehiä.

”Mutta olihan se outo ja omaperäinen tapa lukea lehteä”, Reikko toteaa.

http://www.hs.fi/kaupunki/a1305904147673

Yks kaveri tekee himassa.

Hepatiitti-C piechart
Hepatiitti-C:n tartuntatavat vuodelta 2011. Hepatiitti.fi

Kävin tälläisen valaisevan keskustelun sähköpostitse erään kotitatuoijan kanssa. Kaverilla oli ihan hyvä asenne, noin vuosi tatuoimista alla ja omien sanojensa mukaan parisataa tatuointiakin oli tullut tehtyä. Parantamisen varaa tietysti on vielä reilusti. Sitten siihen itse asiaan. Tässä on suoraan lainattu keskustelu sähköpostista. Tatuoija pysyköön anonyymina.

Minä: Teet kertakäyttökamoilla vissiinki?

Tatuoija: Käytän kerttis tippejä ja nailon grippejä. autoklaavi (miten vittu kirjotetaan) ois kova, ku joutuu nyt keittelee ja dettollilla huuhtelee.

Minä: (pitkä narina ettei keittäminen ei riitä steriloimaan välineitä)

Tatuoija:  voiha paska ! Oon jostain virheellisesti ymmärtäny että keittämine riittäis. Onneks ainakaa tietosesti mitää oo tapahtunu, mutta no… vittu

Klikkaa tästä niin selviää mitä meni pieleen.

Elossa.

Flower of life

Hei vaan. Blogi sai uuden ulkoasun, saa nähdä muokkailenko sitä vielä, mutta pääasia että toimii puhelimella. Toisin kuin blogin alkuaikoina ajattelin, en kirjoita enää pelkästään kehonmuokkauksesta ja siihen liittyvistä jutuista vaan vähän kaikesta. Kehonmuokkauksesta toki myös kun sitähän tämä elämä on pullollaan. Kuluva vuosi on muovannut jonkin verran ajatuksia niin tatuointien kuin rankempien modifikaatioiden suhteen ja täytyy niistä avautua kunhan tässä ehtii. Jonkin verran intoa kirjoittamiselta on tosiaan vienyt halu kirjoittaa myös muuta, joka tässä blogissa ei ole aikaisemmin oman typerän linjauksen takia onnistunut, joten poistetaan linja ja koitetaan pitää sivu taas hengissä. Peace.

Jos kuolen tänään.

Tribaali

Omenamessias Steve Jobs kertoi katsoneensa joka aamu peiliin ja miettineensä : ”Jos kuolen tänään, haluaisinko tehdä mitä aion tänään tehdä?” ja jos vastaus oli liian usein ei, hän teki muutoksia. Kun aloin tatuoimaan olin lävistellyt pitkään ja se homma kävi joskus aika monotoniseksi ja arkiseksi(nykyisin rakkaus lävistyksiin on tullut takaisin kovempana kuin koskaan), joten otin tatuoinneissa linjan tehdä vain kivoja kuvia kivoille asiakkaille pitääkseni sen raikkaana ja mielenkiintoisena. Näin se menikin pitkään, mutta nyt kun on oma studio ja paljon enemmän kysyntää olen tehnyt lähes kaikkea mahdollista kaikille mahdollisille ihmisille, olenhan kohtelias. Tällä viikolla tuli mitta täyteen ja otan ikiviisaan Steven neuvoista vaarin.

Rakastan tatuointeja, jotka ovat hauskoja, esteettisiä, rankkoja, taiteellisia, arvoituksellisia, typeriä, mitä tahansa kunhan ne herättävät edes jonkinlaisen reaktion. En pidä mistään tietystä genrestä muita enempää, on toki joitain joita luulen osaavani paremmin kuin toisia, mutta pidän kaikkia yhtä tarpeellisina ja kauniina kunhan ne on toteutettu hyvin. Seuraan kaikkien tyylien tatuoijia ja kyllästyn jos teen vain yhdenlaista kuvaa pitkään. Kuten olen monelle asiakkaalle kertonut kysyttäessä ”onks jotain kuvaa jota et suostu tekemään?” että oikeastaan on vain yksi laji tatuointeja, joista en pidä ja ne ovat täysin neutraalit, merkityksettömät, yleensä tämän kuukauden trendikuvat. Kymmenen ensimmäistä vuotta tatuointiliikkeessä työskennellessäni en nähnyt unisieppareita kuin keski-iän ylittäneillä susicollegeintiaaneilla, joille ne sopivat kuin karjala käteen, kunnes hollywood räjäytti siepparit teinien tietouteen ja vuoden verran niitä tehtiin enemmän kuin koskaan. Nyt ne ovat jo passé ja menneisyyden juttu, joita sama hollywood lasereilla käristää iholtaan. Tatuointipenkeissä pörisee uusi sosiaalisen median ylisaturoima villitys, joka haihtuu pois yhtä nopeasti kuin tulikin. Näiden tatuointien tekeminen loppuu nyt. Tatuointi on jokaisen oma valinta ja kunnioitan sitä, mutta en osaa itse nähdä osassa tatuointeja mitään tatuoimisen arvoista, joten niiden toteuttaminen vaaditulla keskittymisellä on minulle vaikeaa. Kansankielellä ei kiinnosta.

Meillä on täällä useampi tatuoija tekemässä kaikenlaisia tatuointeja, joten saat varmasti haluamasi tatuoinnin. Itse joudun nyt kiinnittämään huomioni toisaalle, toisenlaisiin kuviin, koska en halua hapuilla kohti valkoista valoa ikuisuusmerkin muotoon taivutettu #wikiquote palaneena verkkokalvoille.

Aina pitää tinkiä, ei tässä maailmassa muuten pärjää.

Vaihtokauppiaat

Otsikon sanoin opasti äiti tytärtään lävistyksen jälkeen kun oli maksun aika. Tytöllä navassa laadukas koru, kädessä puhdistusaine ja hoito-ohjeet.

Tyttö varasi lävistysajan kätevästi kotona netistä. Onko minulla pakko olla sellainen järjestelmä, josta maksan tietysti ekstraa? Ei. Työtila oli siisti, juuri siivottu ja aseptiikka viimeisen päälle. Vaatiiko joku muu sitä minulta? Ei. Koru oli käsinkiillotettua titaania, jonka materiaalista minulla on tiedot ja laboratoriotestit olemassa sen alkuperäiseen titaanimurikkaan asti. Puhdistin sen ennen lävistystä arvostetusta valmistajasta huolimatta ultraäänipesurissa, sekä tarkastin kaikkien kierteiden toimivuuden ja pinnan, jonka jälkeen steriloin sen säännöllisesti testatussa sairaalatason autoklaavissa. Onko minun pakko käyttää aikaa ja rahaa mihinkään noista askelista ennen lävistystä? Ei. Lävistys sujui nopeasti ja kivuttomasti, koska käytin kalliita erikoisneuloja ja pitkän kokemuksen lisäksi matkustan useasti vuodessa omilla rahoillani tapaamaan niin suomalaisia kuin ulkomaalaisia kollegoita, joiden kanssa pidämme taidot ajan tasalla myös internetin kautta. Tarvitseeko minun lähteä mihinkään kun voisin noilla rahoilla lipittää kaljaa ja halailla ipadia? Ei. Puhdistusaineen myin lähes nollakatteella, jotta se tulisi ostetuksi ja hoito-ohjeissa on viisi eri tapaa tavoittaa minut työajan ulkopuolella, omalla ajallani jos ongelmatilanteita tulee. Onko minun pakko olla tavoitettavissa? Ei.

Miksi teen mitään yllämainittua? Koska en tingi. En tingi omasta turvallisuudesta, teen kaiken parhaimpani mukaan, enkä tingi asiakkaiden hyvinvoinnista enkä työn laadusta. Mitä vähemmän tingin, sitä paremmin tiskin tällä puolella menee. Mieti sitä kun tingit sillä puolella.

2014.

Mopsijuna

Näin kirjoitin viime vuodesta:

Vuonna 2013 aion tässä ammatissani tehdä seuraavia asioita:

  • Enemmän reissuja kuin koskaan niin kotimaahan kuin ulkomaille
  • Suspensiomahdollisuudet Jyväskylään (75% ready)
  • Lisää vierailijoita tänne Body CTRL-kaupalle
  • Enemmän omia visiittejä muilla studioilla
  • Kehittyä paremmaksi ja valaistua, taide ja blabla latteuksia

Toteutuivatko haaveet? Reissut, ehdottomasti. Suspensiomahdollisuudet ei, mutta saatiin Supersankarin kanssa kehiteltyä vähän uusia ideoita toimintaan ja luultavasti suspensiotouhu järkevöityy hieman. Vierailijat työn alla. Itse tein kyllä enemmän guestspotteja kuin ennen ja aion tehdä edelleen. Valaistuminen ja latteudet taisivat onnistua parhaiten ja luulen sen takaavan tästä vuodesta tehokkaamman kuin ikinä ennen.

Mihin se 2013 sitten meni? Suurin muutos vuodessa oli ehdottomasti isojen rahojen investointi uuteen koruvalikoimaan, jonka mahdollisuutta en vielä blogia kirjoittaessa arvannut. Laitoin kaiken uusiksi. Jäljellä käytössä on enää pari hassua plugia vanhoja koruja ja kaikki muu on parasta mitä rahalla saa. Uusia juttuja on tulossa tästä lähtien tasaiseen tahtiin ja valikoima kasvaa kasvamistaan.

Toiseksi suurin muutos oli toiminnan tehostus monella tavalla. Netissä toimiva ajanvarausjärjestelmä, inventaariojärjestelmä omaan käyttöön ja parannuksia hygieniaan. Nämä näkyvät vähemmän asiakkaille, mutta helpottavat meikäläisen duunia aikalailla, joka tietää teille mukavia alennuskampanjoita ja muuta kivaa.

Mitäs sitä lupaisi vuodelle 2014?

  • Laaja koruvalikoima
  • Vähemmän reissuja, enemmän tatuoimista ja piirtämistä

2014 olkoon tekemisen vuosi. Less talk, more action.

Moscow Calling!

Kun pienenä poikana aloin kuuntelemaan aikuisten musiikkia niin ensimmäisenä tarttui mukaan Iron Maidenin kasetti huoltoasemalta lähinnä hurjan kansitaiteen takia. Olihan se kovaa kamaa, mutta ei loppujen lopuksi mikään elämää suurempi rakkaus, kuten vaikka myöhemmin ilmestynyt Prodigyn Music For The Jilted Generation. Ennen Prodigyjä äitimuori kävi venäjänmaalla ja toi pojalle tuliaisena kansitaidetraditiota ylläpitäen kasetin Gorky Park – Moscow Calling, jonka etupuolella komeili muistaakseni jonkinlainen kypäräpäinen örkki puhelimen kanssa. Kukaan kaveri ei tuntenut upeaa bändiä, joten se ei toki voinut olla siisti ja jäi vähän vähälle kuuntelulle, mutta muistan pitäneeni siitä joka tapauksessa. Eilen iski aivoihin fiilis tsekata onko moista orkesteria internetissä ja huh huh, löytyy videot ja kaikki! Video oli heittämällä kovempi kuin ikinä uskalsin odottaa. Check it.

Tässä postauksessa ei sen kummempaa pointtia ole kuin saada mahtava Moscow Calling video parin surkean tietouteen ja kiittää äitiä kaikista vastaavista hassuista lahjoista vuosien varrelta. Vaikka musiikkimaut ja lähes kaikki maut poikkeavat luultavasti aikalailla niin tukea on aina riittänyt niin kirjojen kuin kasettien ja ties minkä muodossa. Pitäkää avoin mieli kanssaihmisten touhuja kohtaan vaikka ette niitä täysin ymmärtäisikään niin maailma on kauniimpi paikka. Peace.

Oslo Suscon 2013.

Da Vinci suspension

Heinäkuu tuli ja vei Supersankari Suspension Teamin pojat taas Osloon puuhastelemaan Susconin parissa. Jussin ja Tanen kanssa lenneltiin paikalle tiistaiyönä ja painuttiin suoraan nukkumaan. Suspensioita tehtiin ke-pe välillä ja lauantaina bailattiin ahkerasti pitkälle sunnuntaiaamuun. Aiemmat reissuni vuosina 2011 ja 2012 on arkistoitu tänne myös.

Klikkaile koko tarina.

Otatteks harjottelioita??

Tyttö koodaa

Tästä aiheesta olen tekemässä vähän isompaakin postausta, mutta se vie aikaa enkä lisää siihen omia mielipiteitä, joten teaserina kirjoitan ne etukäteen. Kevät tulee taas, päästötodistus on kourassa tai limbossa ja hommia pitäis keksiä. Kuinka päästä kehonmuokkausalalle?

Suurin osa hakemuksista minulle on aina tullut sähköpostilla tuntemattomilta ihmisiltä. Joskus niiden loppuun on jopa muistettu lisätä semmoinen pieni yksityiskohta kuin nimi. Otsikko harvoin on millään tavalla huomiotaherättävä, yleensä ”MOI” tai jäänyt sekin kokonaan. Mailien sisältö on lähes aina pari riviä tyyliin ”moi otatteko harjottelijoita” tai ”miten pääsee lävistäjäks?” Näinkö ihmiset hakevat töihin ”oikeisiinkin” ammatteihin ja valittavat kun työmarkkinoilla ei ole mitään tarjolla? En turhaan selitä mikä tässä mättää, jos ei sitä itse tajua niin elämä tulee tarjoamaan monta suljettua ovea.

Narinaa? Tästä.

Kielenhalkaisu: Panu.

Minulta on kyselty lähiaikoina taas jonkin verran kielenhalkaisuista ja kun eräs asiakkaistani, Panu, kävi Larin ja Jussin tykönä kieltään operoimassa niin hyppäsin tilaisuuteen tehdä lisää haastattelua ja tarkempaa kuvasarjaa paranemisprosessista. Panu suostui reippaana poikana ja tässäpä tämä. Tässä linkki myös aiempaan ryhmähaastatteluun aiheesta, jossa vastailemassa olen myös minä.

Tuore kielenhalkaisu
Panun omat fotot tuoreesta halkaisusta

Lue haastattelu tästä.