Tällä kertaa haastattelussa on Daniela Helsingistä, vanha kollegani, jonka kanssa olen Supersankarissa puhdistanut ihmisiä verestä ja Saksassakin käytiin lävistysseminaareilla istumassa. Halusin kysellä Danielalta kuulumisia Miss Rock-vuoden jälkeen ja avata vähän kiinnostuneille millaista se touhu on käytännössä.
158 senttinen Daniela työskentelee keikkailevana meikkaaja/maskeeraajana ja myyjänä Cybershopissa. Vapaa-aikaan mahtuu koira, lenkit, sali sekä tietysti kuvaushommat.
Aloitetaan perusjutuilla jotka mua aina kiinnostaa. Mitä bodymodifikaatiota löytyy tällä hetkellä, minkä sanoisit olevan sinulle tärkein ja miksi?
Peruslävistyksiä muutama, tatuointeja alkaa olemaan ihan kiitettävä määrä, lisäksi korvissa useampi venytys. Halkaistu kieli onkin sitten jo vähän erikoisempi. Parisen vuotta sitten oli vielä rintakehässä sydämen muotoinen subdermal implant, mutta se jouduttiin poistamaan. Tykkään aika tasapuolisesti kaikista mitä tällä hetkellä on, eniten ehkä kaipaan poskipäiden microdermaleita sekä poistettua implantia. Jonkun toisen subdermal implantin voisin kyllä ottaa uudestaan, mutta en osaa päättää mitä ja minne. Muuten tekee kyllä aina tasasin väliajoin mieli hankkia jotain uutta kehon koristetta.
Joko teidän kaupungissa on tatuointimessut? Ai kahdet vaan, meillä on neljät! Muistaako joku miten musiikkifestareiden suosiolle kävi muutama kesä sitten kun joka kylä järjesti omansa ja Yön sekä Elan kuuli vähintään paristi parvekkeelleen asui missä tahansa? Vieläks laulu raikaa?
Festarien myötä festaritatskaamisesta meni fiilis joten tällä vuosikymmenellä tatuoidaan baarissa. Eihän se ole kännisten parikymppisten tatuoimista helpon rahan ja pillun perässä vaan se on pyhän Ihotaiteen tuomista kätevästi massojen ulottuville. Ne on messut, siellä järjestetään tatuointikisatkin. Aika jännä ois jos voittais tällä kolmessa 4h sessiossa hangatulla tyttöystävän kuvalla kaks muuta kisaan kotitekosilla hämähäkeillä ja rolling stones logoilla ilmoittanutta.
Vajaa kolmekymppinen turvallisuusalalla työskentelevä Pauliina Teittinen asuu Jyväskylässä avopuolisonsa ja Lunnar Johannes Rosenrot nimisen kaniherrasmiehen kanssa. Treenaamisen lisäksi harrastuksiin kuuluvat ikonimaalaus ja moottoripyörät.
Kerro lisää ikoninmaalauksesta? Miten sellainen harrastus aloitetaan? Itse aloitin ikonimaalauksen Kansalaisopiston alkeiskurssilta. Minulla on pitkä kuvataidehistoria, mutta myös kokemattomat voivat osallistua alkeiskurssin kautta kursseille. Ikonimaalaus on hyvin hidasta ja pikkutarkkaa puuhaa ja myös vanhoilla kirkollisilla perinteillä on iso merkitys kokonaisuudessa. Maalauskursseja järjestävät myös ortodoksikirkot ja luostarit joille kuka tahansa voi ilmoittautua. Muu maalaus on minulta jäänyt kokonaan ajanpuutteen vuoksi, mutta ikonimaalauksen koen hyvänä ja rentouttavana vastapainona fyysisesti kuormittavalle treenaamiselle.
Kuinka kauan olet harrastanut urheilua ja kuinka kauan olet treenannut “tosissaan”? Olen ollut aina enemmän tai vähemmän urheilullinen. Lapsena kävin yleisurheilu-/hiihtokisoissa ja erityisesti juoksu oli oma suosikkini. Olen myös ratsastanut n. 10 vuotta säännöllisesti. Koulussa liikuntatunnit olivat kuvataiteen lisäksi mieluisimmat tunnit. Murrosiässä urheilu jäi pelkkään lenkkeilyyn ja lumilautailuun, mutta täysi-ikäiseksi tultuani aloin ottamaan taas urheilua enemmän mukaan viikko-ohjelmaan. Tuli testattua paria eri kamppailulajia, mutta lopulta päädyin kuntokeskuksen ryhmäliikuntatunneille, mitä harrastin lenkkeilyn ohella noin viisi vuotta hyvin aktiivisesti kunnes marraskuussa 2012 aloin treenaamaan tavoitteellisesti kohti bikini fitness kisoja.
Minkälainen on treeniviikkosi ja kuka on laatinut treeniohjelmasi? Treeniviikkoni riippuu jonkin verran siitä mitä kautta eletään. Yleisesti käyn 4-5 kertaa viikossa salilla treenaamassa koko kropan läpi ja aerobista on 1-6 kertaa viikossa riippuen onko menossa harjoittelukausi vai dietti. Saan treeniohjelmani valmentajaltani Matti Haloselta. Treenien kesto vaihtelee ohjelman mukaan. Pääosin salitreenit ovat kestoltaan 60 min ja aerobiset kävellen 60 min tai vaihtoehtoisesti 20 min HIIT-harjoitteita salitreenin perään.
2013 vuoden lopulla lupailin simppelisti, että vuodeksi 2014 agenda on vähemmän lätinää ja enemmän toimintaa. Sitä noudatin ja jätin duuniin liittyvät internetyhteisöt ja blogit lähes täysin pois. Toki firman instagrammit ja facet hoitelin, mutta pääpaino oli tatuoimisella ja lävistyksillä. Ja niitähän tuli tehtyä.
Nyt lätisen taas koska ahkeralla duunilla sain sen verran vauhtia ja tehoa työtapoihin, että teen enemmän ja laadukkaampaa jälkeä vähemmässä ajassa joka mahdollistaa taas nämä ajanhukkamomentit.
Vuodeksi 2015 päätin tylsästi hommata parit paremmat työtuolit niin asiakkaille kuin itselleni. Lupaan opetella uusia tapoja tehdä vanhoja asioita ja piirtää omia, työhön liittymättömiä kuvia enemmän kuin viime vuonna. Perehdyn myös bisnespuoleen tarkemmin sekä laajennan koruvalikoimaa tasaiseen tahtiin. Ei kai siinä sit.
Samalla kun laitan tätä nettipuolta kuntoon niin duunasin Pinterestiin tilin itselleni. Tuijottelen intternettikuvia joka tapauksessa pitkin päiviä niin samapa se on klikkailla niitä tuonne talteen. Inspiraatioksi itselleni ja myös noita tatskakuvia vähän niin kuin valistusmielessä teille, jotta näätte minkälainen mun mielestä on hieno tatuointi. Seuratkaa jos ootte pinterest-tyyppejä!
Nyt uudenvuoden korvilla on aika tehdä lupaukset ja miettiä tulevaisuutta. Lupauksia myöhemmin, mutta tässä on minun visioni tatuoimisen tulevaisuudelle.
10 vuotta sitten riitti kun osasi tatuoida. Jo pelkästään se sai ihmiset hurramaan kun piirteli iholle fotorealistiset kasvot tai skarpin tribaalin. Nykyään tämä alkaa olla minimivaatimus kun puhutaan hyvästä tatuoijasta. Erinomaisen tatuoijan erottaa muista kollegoista kyky luoda jotain uutta ja ennennäkemätöntä tai saada vanhat tutut asiat näyttämään erityisen hyvältä. Ei vain puhtailla linjoilla ja tasaisilla väreillä vaan sommittelulla, tavalla käyttää kehon muotoja hyväkseen ja tarkalla silmällä ja arviointikyvyllä, joilla hän saa tatuointiin sen puuttuvan “jonkin”, joka nostaa kuvan muiden yläpuolelle.
Kehonmuokkauksesta olen aina ollut sitä mieltä, että antaa kaikkien kukkien kukkia. Tehköön jokainen itselleen mitä haluaa kunhan ei vahingoita muita. Itse en suostu tekemään vaikka lävistystä, joka ei minun kokemukseni mukaan tule parantumaan, mutta jos joku haluaa sen vielä tietäessään riskit niin sama se. Ei mun käsien kautta vaan.
Pauly Unstoppable
Tässä vuosien aikana on tullut seurattua monenlaisia bodymodaajia ja heidän matkaansa pisteestä a pisteeseen x. Farrah Flawless on yksi heistä. Uhmakkaana Pauly Unstoppablena hän aloitti kehonmuokkausprojektinsa ja sai 15 minuuttinsa kun venytti nenälävistyksensä isoksi ja jatkoi vielä muillakin lävistyksillä aika huimia venyttelyhommia. Naamakin tatuoitiin ja viilleltiin moneen kertaan ja kehonmuokkaajien kulma internetistä piti Paulya sankarina. Nykyään Pauly on Farrah Flawless ja tullut kaapista transnaisena.
Tulossa on muutama kappale NFC-tagi-implantteja. Jos tiedät mikä se on ja mihin sellaista käyttäisit niin pistä viestiä! Koekaniinoin ensin itselläni, kuten aina. Blogipostaus tulossa.
Annoin itselleni luvan kirjoittaa muustakin kuin kehonmuokkauksesta ja tästä lähtee. Videopelit kun ovat niin kovin lähellä sydäntä.
The Binding of Isaac: Rebirth on pyörinyt julkaisusta asti kotipc:llä ja PS Vitalla lähes aina kun löytyy pienikin ripaus vapaata. Jos aamulla erehtyy mönkimään suihkun jälkeen lämpimään peittoon mörköjä tappamaan niin eihän sieltä meinaa jaksaa töihin enää millään.
