Tällä kertaa haastattelussa on Daniela Helsingistä, vanha kollegani, jonka kanssa olen Supersankarissa puhdistanut ihmisiä verestä ja Saksassakin käytiin lävistysseminaareilla istumassa. Halusin kysellä Danielalta kuulumisia Miss Rock-vuoden jälkeen ja avata vähän kiinnostuneille millaista se touhu on käytännössä.

158 senttinen Daniela työskentelee keikkailevana meikkaaja/maskeeraajana ja myyjänä Cybershopissa. Vapaa-aikaan mahtuu koira, lenkit, sali sekä tietysti kuvaushommat.

Aloitetaan perusjutuilla jotka mua aina kiinnostaa. Mitä bodymodifikaatiota löytyy tällä hetkellä, minkä sanoisit olevan sinulle tärkein ja miksi?
Peruslävistyksiä muutama, tatuointeja alkaa olemaan ihan kiitettävä määrä, lisäksi korvissa useampi venytys. Halkaistu kieli onkin sitten jo vähän erikoisempi. Parisen vuotta sitten oli vielä rintakehässä sydämen muotoinen subdermal implant, mutta se jouduttiin poistamaan.  Tykkään aika tasapuolisesti kaikista mitä tällä hetkellä on, eniten ehkä kaipaan poskipäiden microdermaleita sekä poistettua implantia. Jonkun toisen subdermal implantin voisin kyllä ottaa uudestaan, mutta en osaa päättää mitä ja minne. Muuten tekee kyllä aina tasasin väliajoin mieli hankkia jotain uutta kehon koristetta.

Kerro vähän tarkemmin implantistasi. Millaista sellainen on asentaa ja miksi lopulta luovuit siitä?
Implantin asennusprosessi oli tosi mielenkiintoinen, tehtiin pieni viilto jonka kautta tehtiin rasvakudokseen sopivan kokonen tasku johon implantti asennettiin. Seuraava aamu tosin oli ihan hirveä, kun koko rintakehä oli kipeä ja piti yrittää päästä ylös ja tehdä normaalit asiat kun käsien liikuttaminenkin tuntui tosi ikävältä. Mutta aika nopeasti se parani kuitenkin. Parin vuoden päästä se tosin alkoi jostain syystä koteloimaan itseään, ilmeisesti se painoi nukkuessa ja muuten sen verran tuolla ympäröivään kudokseen että siellä alkoi muodostumaan arpikudosta ja siinä vaiheessa päätin luopua siitä. Poistaminen oli paljon paljon yksinkertaisempi operaatio kuin olin kuvitellut. Impantti leikattiin poikki ylä- ja alareunasta tehtyjen viiltojen kautta ja puolikkaat lähtivät suht helposti pois. Arvet jäivät, mutta ne eivät minua häiritse, pidän kuitenkin myös arvistani.

Entäs kielenhalkaisu?
Kielenhalkasuhommeli oli kyllä aika ällöttävää hommaa, koska kuolaa ja verta valuu, ja muuttuu nopeasti sellaseksi hyytelömäiseksi mönjäksi. Ensimmäiset neljä päivää oli vain nälkäinen ja vihainen eikä osannut puhua, tikkien poiston jälkeen pääsi tekemään ärräharjoituksia ja pääsi vihdoin pikkuhiljaa syömään myös jotain muuta kuin kylmää sosekeittoa. Kaikki tututkin ruuat tuntuivat suussa todella omituisille ja ihan perusasiat kuten jugurttipurkin kannen nuolaisu osoittautuivat todella jännittäviksi jutuiksi. Ekan vuoden syöminen oli vielä hauskempaa kuin ennen.

 

Me tutustuttiin lävistyshommissa. Loppuiko kiinnostus vai miksi lopetit ne puuhat?
Se oli kyllä ihan mun lemppariduuneja! Asiakkaat oli yleensä aivan mahtavaa porukkaa ja muutenkin koko työporukka ja kaikki ihmiset johon sen työn kautta pääsi tutustumaan. Välillä oli kiirettä ja välillä taas tylsiä hetkiä, mut työ oli aina kuitenkin kivaa.  Mutta unelma-ammatti on kuitenkin teinistä saakka ollut maskeeraaja, joten lopulta päätin suunnata kohti sitä unelmaa ja valmistuinkin teatterimaskeeraajaksi vuosi sitten.

Onko maskeeraus vastannut unelmia?
Maskeeraushommat on aivan mahtavia, mitä enemmän pääsee tekemään niitä duuneja niin sen enemmän vahvistuu se tunne että tää on mun juttu. Viimeksi olin tekemässä teatteriin Twin Peaks -elämysiltoihin meikkejä. Kuvauksiin tulee tehtyä aika paljon erikoistöitä, demoneita, zombeja ynnämuita ja jonkun verran myös kauneusmeikkiä sekä muotipuolelle, että musavideoihin. Myös häämeikkikeikkoja on tasasin väliajoin. Eli aika laidasta laitaan kysynnän mukaan, mutta lempijuttuja on ehdottomasti kaikki monsterihommat.

Maskeeraajan lisäksi olet Miss Rock. Miten lähdit siihen hommaan ja miksi juuri sinä voitit? Millaista rokkimissinä on ollut?
Mut pakotettiin.. Kaverit siis yrittivät saada mua lähtemään jo ensimmäisenä vuotena mukaan, mutta en suostunut. Viime vuonna en sitten saanut enää mahdollisuutta sanoa ei, vaan mua painostettiin siihen saakka että suostuin laittamaan hakemuksen. Tottakai kiinnosti kyseinen kisa myös kokemuksen kannalta, koska samaan aikaan houkutti ja kauhistutti se että joudun haastamaan itseni ja omat esiintymiskammoni siinä samalla. Voitin koska olen aidosti minä, en yritä olla mitään muuta, ja olen kuitenkin jalat maassa. Tietenkin myös ulkonäöllisesti sovin tatuointieni kanssa kyseiseen kilpailuun ja hoidin esiintymiset ja haastattelut hyvin. Missinä oleminen on ollut hetkittäin todella jännittävää ja on päässyt tekemään sellasia työkeikkoja mitä muuten ei varmastikkaan olisi päässyt tekemään, mutta normaaliin arkipäivään tää titteli ei vaikuta mitenkään ja ihan normaalisti joutuu töissä käymään. Harmi!

Minkälaista työkeikkaa misseilyn kautta on tullut?
Muutamia juontokeikkoja sekä tosiaan vierailu Suomen rumimmat tatuoinnit  -tv-sarjassa.  Lisäksi käytiin kesällä pyörähtämässä Juustopäiden musavideolla. On helpompi markkinoida itseään kun on saanut kokemusta monesta eri hommasta, niin ihmiset uskaltavat helpommin pyytää mukaan projekteihin tarvittaessa.

Mitä rokki sulle tarkoittaa ja miten se näkyy arkielämässä?
Varmaan tää rokkeilu ei kauheen hyvin näy ehkä mun arkielämässä, muuten kun tyylissä, paitsi kun oon treenivaatteissa.  Kuuntelen myös musiikkia ihan laidasta laitaan enkä vain pelkkää rokkia, eli ehkä oonkin ihan huijausrokkimissi. Käyn tosin keikoilla aina kun on mahdollisuus ja rakastan sitä meininkiä mikä niissä usein on.  Livemusa on niin paljon parempi yleensä, kuin jos kuuntelee kotona, se fiilis on vaan ihan eri siellä hikisessä keikkayleisössä. Rokki on asennetta, tunnetta, se on sitä ettei anna muiden kävellä sun yli.

Luin, että rokkihomma on lisännyt sun itseluottamusta. Missä itseluottamus ennen oli ja miten tämä vuosi on muuttanut sinua?
Voin nyt kertoa jotain sellasta mitä en oo muissa haastatteluissa kertonut, koska en ole halunnut että tehdään mitään sääliotsikoita.  Olen siis ollut koko lapsuuden aina yläasteelle saakka koulukiusattu milloin mistäkin syystä, perheolosuhteeni olivat myös ajoittain todella vaikeat aina siihen saakka että muutin pois kotoa. Olen myös käynyt läpi pari todella ikävää parisuhdetta enkä ole missään vaiheessa silloin nuoruudessani pystynyt rakentamaan itseluottamustani, koska olen aina ollut jonkun mielestä vääränlainen. Yritinkin todella pitkään olla jotain muuta, vähän sen mukaan mitä kuvittelin muiden ihmisten toivovan mun olevan. Siitähän nyt sitten ei tullut yhtään mitään. Jo sillon teininä aloin pikkuhiljaa pukeutumaan miten halusin ja värjäsin hiuksiani shokkivärein ja siitä sitten kasvaessa alkoi hahmottumaan kuka minä oikeasti olen ja sitä kautta myös itseluottamus kasvoi ja myöhemmin en enää välittänyt mitä mieltä joku on ulkonäöstäni tai mielipiteistäni, jonkun toisen mielipide ei enää vaikuttanut omaan mielipiteeseeni itsestäni.

Olen aina ollut hieman ujo ja helposti syrjäänvetäytyvä ja no, miss rockilta vaaditaan esiintymistaitoa ja reippautta. Tämä oli mulle selkeesti sellanen haaste, mistä en ollut yhtään varma et selviydynkö, koska pelkkä ajatus yleisön edessä puhumisesta sai oloni niin ahdistuneeksi että olis tehnyt mieli oksentaa. Se kun selvisin ensimmäisestä haastattelustani yleisön edessä antoi paljon lisää itseluottamusta, olinhan kohdannu yhden suurista peloistani ja voittanut sen.  Viime kesänä olin siis juontamassa Nummirockissa pikkulavaa. Pieni juttu ehkä jollekkin, mutta superiso juttu mulle.  Uskallan ottaa helpommin haasteita vastaan enkä pelkää ensimmäisenä epäonnistumista.

Kannatti siis lähteä rohkeasti mukaan vaan, vaikka kaverien pakottamana! Usein puhutaan myös tatuointien ja lävistyksien vaikutuksesta itsetuntoon, tuntuuko että niillä on ollut tehoa suuntaan tai toiseen?
No siis tietenkin kun muuttaa itseään ja ulkonäköään siihen suuntaan miltä haluaa näyttää niin se vaikuttaa myös itsetuntoon ihan samalla tavalla kuin treenaaminen ja uudet kivat vaatteet tai hiukset. Se että viihtyy omassa kropassaan on kuitenki iso osa hyvinvointia. Olen itsekin oppinut pitämään kehoni ”ongelmakohdista”, eli niistä joissa mielestäni on vikaa, sen jälkeen kun olen ottanut niihin paikkoihin tatuointeja.  Tärkeintä on kuitenkin et tekee ne asiat koska itse haluaa eikä että se on trendikästä, tatuoinnit ovat kuitenkin iso juttu joita ei pidä hankkia sen takia että muillakin on. Kannattaa pitää mielessä että tatuoinnit on sellanen juttu mitä myös arvostellaan todella herkästi, olen saanut monta kertaa kuulla että olen mennyt pilaamaan ihoni ja vihjailuja sekä rikolliseen että maksullisen naisen elämäntapaan, joten siihenkin joutuu kyllä tottumaan etteivät kaikki yhtä paljon tatuoinneista välitä, vaikka itse niitä rakastankin.

Joillekin some on se itsetunnon kohottaja. Kuinka tärkeää sosiaalinen media on sun duuni- ja mallihommien kannalta?
Täytyy myöntää että olen ollut todella laiska somenkäyttäjä.  Pitäisi käyttää siis paljon enemmän itsensä mainostamiseen, jos haluaisi saada itsensä oikeasti useampien ihmisten tietoisuuteen. Toisaalta toi missijuttu on ollu mulle enemmänkin kokemus jonka avulla olen oppinut itse paljon itsestäni, eikä julkisuus oo sellanen asia mikä mua kiinnostais. En siis yritä seiskajulkkikseks.

Mitä vinkkejä sä antaisit nuorelle mimmille, jonka unelma on olla alternatiivimalli?
Kannattaa miettiä mitä haluaa sillä saavuttaa, asettaa tavoitteet ja unelmat ja pyrkiä niihin.  Ja tietty  pitää muistaa et  suomessa ei alternativemalleilulla elätä itseään, eli joku päivätyö on kuitenkin hyvä hankkia!

Kiitos Daniela vastailuista! Jos tarvitsette maskeerausta tai reipasta tatuoitua naista malliksi niin ottakaahan yhteyttä! Linkistä löytyy myös alempi kuva suurempana versiona, uu.