Kotikulmilla Jyväskylässä on jo viidettä vuotta järjestetty Road to Ink tatuointitapahtuma, joka tähän asti on ollut hieman pienempi, rokkia, baaria ja tatuoimista yhdistelevä systeemi. Tänä vuonna tapahtuma laajeni; ihoa väriteltiin Aalto-salilla, jonka jälkeen afterpartyt ja bändit jatkoivat vanhaan tuttuun Pub Katseeseen. Aiemmat Road to Inkit ovat aikataulujen vuoksi valitettavasti jääneet käymättä, mutta nyt kerkesin onneksi paikalle.
Ammattitatuoijat ovat usein hanakasti kotitatuoimista vastaan. Perustellaan miten epäreilua on kun kilpailija ei maksa veroja, ei tiedä hygieniasta mitään ja keittiöstudiokin on likainen. Samaan aikaan ammattilaiset itse tatuoivat festareilla ja baareissa, väittäisin että erittäin epähygieenisissä oloissa, eikä se ole niin justiinsa onko asiakas selvinpäin, kyllähän jokainen baarissa pari ottaa. Joitain vuosia sitten naristiin miten epäeettistä on pitää tatuointi-/lävistysliikettä parturin yhteydessä, siinähän on hiuksia ja pölyä haavat täynnä. Vaan nyt kun miesten barbershopit ovat pikkuhiljaa yleistymässä, sopivat studion ylimääräiset vuokratuolit mukavasti partureillekin ja mahtuu sinne oma rakas bulldoggikin kätevästi nurkkaan työpäiväksi. Onhan sillä oma rätti, jonka päällä sen on käsketty nukkua. Eikä vuonna 2015 lähellekään kaikissa tatuointiliikkeissä voi maksaa kortilla kun u know. Kuinka ammattitatuoiminen poikkeaa kotitatuoimisesta näissä tapauksissa?
Sain vihdoinkin aikaiseksi kirjottaa sepustuksen scarifikaatiosta FAQkityyliin. Tsekatkaa se tästä.
Kuvassa näkyy muutama microdermal, jotka poistin kesällä asiakkaan niskasta. Korujen pinta on täynnä ties kuinka vanhaa karstaa, joka koostuu kudosnesteestä, verestä, kuolleesta ihosta ynnämuusta. Jostain syystä asiakas laiminlöi hygienian lävistysten osalta aika rankasti ja lopulta iho microdermaleiden ympärillä oli niin heikkoa että pari niistä lähti melkein itsestään ulos vetäen perässään koostumukseltaan vanukasmaista vaaleaa kuollutta iholälliä. Microdermalit olivat pari vuotta vanhat. Uskaltaisin väittää että vaatteiden kanssa sattuvien vahinkojen kanssa tämä tässä on toinen suurimmista syistä miksi microdermalit eivät parane, olettaen tietysti että ne on tehty laadukkaalla korulla, eikä kroppa hyljeksi itse implanttia. Koru yksinkertaisesti unohdetaan puhdistaa ensimmäisten viikkojen jälkeen kun laattaosan alta likaa ei silmällä nää.
Kun mä aloitin tatskaliikkeessä 2002 legenda sanoi perhostatuoinnin olevan huoran merkki. Tai sitä se ainakin joskus kuulemma oli ollut sanomalehtien mielestä. Samaan aikaan liikkeen penkit täyttyivät isolta osalta ensimmäistä tatuointiaan alaselkäänsä ottavista naisista. Oli vanhaa ja nuorta, köyhää ja rikasta, hyvinkoulutettua ja ei-niin-hyvinkoulutettua, lihavaa ja laihaa, ihan laidasta laitaan. Kaikki halusivat tatuointilehdistä bongatun alaselkätribaalin, jota nykyään monet sanovat tramp stampiksi. Se oli naisilla in. Yleisestikin koko tribaalihomma oli äärimmäisen trendikäs Leo Zuluetan modernisoinnin kantauduttua vihdoin Suomeen asti.
Koska mä rönsyilen nyt tässä blogissa vähän joka suuntaan niin päätin alkaa joskus kirjottaa yhteenvedon peleistä joita on tullut pelattua. Ei liity mihinkään, mutta minkäs teet. Töissä puhutaan kuitenkin peleistä monen asiakkaan kanssa niin kirjoitellaan niitä tännekin. Eikä aina osaa keksiä mitään #truebodymodification.
Jyväskylässä oli ensimmäistä kertaa kansainväliset tatuointimessut ja pakkohan se oli käydä katsastamassa minkälaista meininkiä oli tarjolla. Ajankohta oli ehkä vähän hankala kun messuviikonloppu osui päällekäin koulujen loppumisten ja lakkiaisten kanssa ja se luultavasti verotti yleisömäärää. Toisaalta Helsingin messuilla oli myös aika hiljaista tänä vuonna ja samanlaisia huhuja on kuulunut muualtakin maailmalta. Ehkä tatuoinnit on jo nähty ja niitä ei messuille enää niin kiinnosta lähteä katsomaan. Linkkaan aikaisempaan postaukseeni ja sanon I told you so. Olin tosin paikalla vain muutaman tunnin lauantaina, joten ehkä messut piristyivät jossain vaiheessa.
Artisteja messuilla oli ihan sopiva määrä ensimmäiseksi vuodeksi ja tatuointityyleissäkin oli minun makuuni tarpeeksi vaihtelua. Niin sanottuja “isoja nimiä” messuilla ei nähty, mutta se on tietysti odotettavissa kun jotain järjestetään ensimmäistä kertaa. Studioita oli arviolta jotain kymmenen-kahdenkymmenen väliltä, joista monella oli useampi artisti paikalla.
Helmikuuhun 2015 mennessä olin tehnyt tätä kehonmuokkaushommelia työkseni suunnilleen 12 vuotta putkeen ilman viikkoa pidempää taukoa. Päätin tuossa viime kesänä, että kokeillaan miltä sellanen oikean ihmisen pitkä loma maistuu ja aloin kasaamaan rahaa sukanvarteen. Kuten tuo päälle kymmenen vuoden putki kertoo niin en ole kovin suuri lomaihminen, joten halusin jotain ryyppäämistä monipuolisempaa tarkoitusta tauolleni. Tappeluhommista olen aina kiinnostunut kovastikin, mutta ensin omien lävistysten ja implanttien takia se oli käytännössä mahdotonta ja nyt olen nössöillyt ranteiden rikkomisen pelossa eikä aikaakaan moiseen saliharrastuksen ja duunien seassa oikein löydy. Tekosyitä ehkä. Lomalla saa kuitenkin ranteet paukkua ja päädyin valitsemaan teemaksi muay thai-treenin Thaimaan Phuketissa, jonne lähdin vähän reiluksi kuukaudeksi. Treenauspaikkana toimi Tiger Muay Thai & MMA.
Pitkään on pitänyt tehdä tälläinen pieni yhteenveto suspensiosta muun materiaalian kaveriksi. Yritin vastailla mielessäni kaikkiin yleisimpiin kysymyksiin, mutta jos teille lukijoille tulee vielä jotain mieleen niin laittakaa kommenttia ja lisään parhaimpani mukaan. Olen tekemässä haastattelua suspensiotouhuista myös, mutta nämä isommat jutut yleensä kestävät hetken aikaa, joten sitä odotellessa..
Lukekaa pois: suspension.
Fitness on nyt in ja sitä on vaikea olla huomaamatta. Osittain siitä johtuen multa kysellään paljon töissä ja sähköpostilla miten kuntosali tai muu urheilu vaikuttaa tuoreisiin lävistyksiin ja tatuointeihin, joten päätin tälläisen pikaisen postauksen tehdä asiasta.
Lävistyksiin ei treenaus vaikuta oikeastaan mitenkään. Toki kamppailu- ja kontaktilajeissa voi arvatenkin käydä hassusti jos nyrkki tai vaate tarttuu lävistykseen, mutta se on varmasti urheilijalla tiedossa etukäteen. Tuoreen lävistyksen kanssa voi hikoilla ihan normaalisti kunhan käy pesulla sen jälkeen ja puhdistaa lävistyksen. Vaatteiden alla olevat lävistykset kuten nännit ja navat voivat ärtyä hikoilusta muita helpommin kosteuden jäädessä niihin pidemmäksi aikaa, mutta se sama kurja fakta niiden parantelussa on urheilusta huolimatta.
Tatuointien parantelussa on yksi tärkeimmistä asioista on olla hankaamatta niitä ja se tietysti rajoittaa urheilua ensimmäiseksi viikoksi-pariksi. Kuntosalia voi tehdä mielestäni normaalisti jos tatuointiin ei muodostu ihon venymistä rajoittavaa paksua rupea ja sitä ei hangata. Jos hauiksessa oleva tatuointi tuntuu kiristävän ihoa niin ei sitä tietenkään kannata pumpata täysillä tai heikossa kunnossa oleva iho voi kärsiä, joka vaikuttaa myös tatuointiin. Kun rupi on lähtenyt ja iho kunnossa elämää ja urheilua voi jatkaa täysin normaalisti.
Niin lävistykset kuin tatuoinnitkin ovat tuoreena haavoja ja niitä pitää kohdella sen mukaisesti. Varo kuntosalilla koskemasta niillä likaisiin laitteisiin ja mattoihin. Älä lääpi niitä hikisillä ja likaisilla sormilla treenin aikana. Älä käy uimassa ja/tai saunassa hoito-ohjeiden mukaisesti.
Ei siinä sen kummempia. Jos sulla on joku jännittävä tarina kehonmuokkauksen vaikutuksesta urheiluun tai toisinpäin niin kirjoita kommenttia. Tai jos olet eri mieltä näistä ohjeista, jotka perustuvat ainoastaan mun kokemukseen asiasta.