Vajaa kolmekymppinen turvallisuusalalla työskentelevä Pauliina Teittinen asuu Jyväskylässä avopuolisonsa ja Lunnar Johannes Rosenrot nimisen kaniherrasmiehen kanssa. Treenaamisen lisäksi harrastuksiin kuuluvat ikonimaalaus ja moottoripyörät.

Kerro lisää ikoninmaalauksesta? Miten sellainen harrastus aloitetaan?
Itse aloitin ikonimaalauksen Kansalaisopiston alkeiskurssilta. Minulla on pitkä kuvataidehistoria, mutta myös kokemattomat voivat osallistua alkeiskurssin kautta kursseille. Ikonimaalaus on hyvin hidasta ja pikkutarkkaa puuhaa ja myös vanhoilla kirkollisilla perinteillä on iso merkitys kokonaisuudessa. Maalauskursseja järjestävät myös ortodoksikirkot ja luostarit joille kuka tahansa voi ilmoittautua. Muu maalaus on minulta jäänyt kokonaan ajanpuutteen vuoksi, mutta ikonimaalauksen koen hyvänä ja rentouttavana vastapainona fyysisesti kuormittavalle treenaamiselle.

Kuinka kauan olet harrastanut urheilua ja kuinka kauan olet treenannut “tosissaan”?
Olen ollut aina enemmän tai vähemmän urheilullinen. Lapsena kävin yleisurheilu-/hiihtokisoissa ja erityisesti juoksu oli oma suosikkini. Olen myös ratsastanut n. 10 vuotta säännöllisesti. Koulussa liikuntatunnit olivat kuvataiteen lisäksi mieluisimmat tunnit. Murrosiässä urheilu jäi pelkkään lenkkeilyyn ja lumilautailuun, mutta täysi-ikäiseksi tultuani aloin ottamaan taas urheilua enemmän mukaan viikko-ohjelmaan. Tuli testattua paria eri kamppailulajia, mutta lopulta päädyin kuntokeskuksen ryhmäliikuntatunneille, mitä harrastin lenkkeilyn ohella noin viisi vuotta hyvin aktiivisesti kunnes marraskuussa 2012 aloin treenaamaan tavoitteellisesti kohti bikini fitness kisoja.

Minkälainen on treeniviikkosi ja kuka on laatinut treeniohjelmasi?
Treeniviikkoni riippuu jonkin verran siitä mitä kautta eletään. Yleisesti käyn 4-5 kertaa viikossa salilla treenaamassa koko kropan läpi  ja aerobista on 1-6 kertaa viikossa riippuen onko menossa harjoittelukausi vai dietti. Saan treeniohjelmani valmentajaltani Matti Haloselta. Treenien kesto vaihtelee ohjelman mukaan. Pääosin salitreenit ovat kestoltaan 60 min ja aerobiset kävellen 60 min tai vaihtoehtoisesti 20 min HIIT-harjoitteita salitreenin perään.

Kuinka suuri vaikutus treeniohjelmalla on tuloksiin? Missä vaiheessa tavallisen kuntoilijan kannattaa miettiä yksilöllistdä ohjelmaa ja saako sellaisen oman salin PT:ltä vai kannattaako sellaista kysellä kauempaakin?
Treeniohjelmalla on hyvin suuri merkitys. Se, että treenaatko voimaa, kestävyyttä vai onko mielessäsi ehkäpä kiinteytys tai lihaskasvu, on treeniohjelma aina hiukan erilainen. Jokainen kuntoilija voi asettaa itselleen tavoitteet ja yleensä harrastelijatasolla kuntokeskusten PT:t ovat ihan päteviä laatimaan sinulle sopivan ohjelman. Mielestäni jokaisella olisi hyvä olla joku ohjelma, koska suurin ongelma kehityksen suhteen on liian tiuhaan vaihtuvat ohjelmat tai ettei ohjelmaa ole ja joka kerta touhutaan salin puolella eri liikkeitä ja näin kehityksen seuranta ontuu. Tällä hetkellä PT/valmentajien kirjo on hyvin laaja ja oikeastaan vain suositusten kautta voi tietää onko kyseessä pätevä ohjaaja. Tai ottamalla selvää ohjaajasi taustoista, onko hänellä minkä pituinen kokemus/koulutus alalta. Täytyy myös muistaa, että pelkällä treeniohjelmalla ei saada ihmeitä aikaan vaan myös ravinnon ja levon on oltava kunnossa. Kisavalmennuksessa suosittelen kääntymään pitkään alalla toimineiden ammattivalmentajien puoleen.

Mitä treenaus sinulle antaa? Mikä saa ihmisen kieltäytymään herkuista ja heräämään aikaisin aamulla salille?
Tärkein asia on terveys. Säännöllisellä urheilulla koen voivani erinomaisessti niin psyykkisesti kuin fyysisestikin. Tietysti lisänä kaupan päälle tulee timmimpi kroppa. Treenien suhteen olen hyvin tunnollinen ja koen vahvaa tarvetta hoitaa ohjeissa olevat treenit aina. Oli sitten aamutreeni viideltä ennen töitä tai vaikka lomareissu menossa, treenit on hoidettava. Tunnen ehkä huonoa omatuntoa jos jätän treenit tekemättä, tiedän kuitenkin niiden olevan omaksi parhaaksi vaikka aamulla kuinka väsyttäisi. Ruokailujen suhteen olen joustavampi enkä omaa niin vahvaa itsekuria kuin moni muu fitness-kisaaja. On siis tullut syötyä suklaata ja muita herkkuja ohjeiden vastaisesti dietilläkin. Tietysti pyrin pitämään kokonaisuuden kuitenkin jotenkin hallinnassa jos kisoja kohti mennään.

Tunnen sinut tatuointien kautta joita löytyykin aikalailla. Onko sinulla jotain tiettyä teemaa tatuoinneissasi ja kuinka monta artistia löytyy niiden takaa? Mitä muita kehonmuokkauksia löytyy ja onko niiden suhteen tulevaisuuden haaveita?
Mitään sen kummempaa teemaa ei löydy tatuointieni takaa, mutta pääosin olen mieltynyt mustavalkokuviin. Olen ottanut kuvia jotka ovat lähtökohtaisesti miellyttäneet silmääni tai aiheita mitkä ovat minulle tärkeitä. Esim. Lunnar-aiheisia kuvia minulta löytyy muutama. Tekijöitä löytyy viisi eri tyyppiä eli pääosin parissa eri paikassa olen suurimman osan kuvistani ottanut. Lävistyksiä minulla oli nuorempana enemmän, mutta tällä hetkellä löytyy vain kielilävistys ja korvanlehdissä venytykset. Pienenä haaveena ovat olleet implantit ja microdermalit, mutten usko että neulakammoni ja verennäkemisenpelkoni kanssa uskallan niitä ikinä hankkia.

Syy, miksi halusin juuri sinulta kysellä näitä fitnessjuttuja oli kilpailusi syksyllä ja ongelmat tatuointien kanssa. Mitä tapahtui?
Kisaan siis liiton IFBB:n alaisena. Syksyllä 2014 osallistuin Jyväskylän karsintoihin ja tatuointini näkyivät. Se riitti syyksi pudottamaan minut kokonaan kisasta ulos eliminaatiokierrokselta. Viikko siitä osallistuin Tampereen karsintoihin missä peitimme tatuoinnit Jan Tanan tattoo coverilla. Tuomaristo ei puuttunut tatuointien peittoon vaikka tein sen julkisesti ja sijoituin kuudenneksi lunastaen paikan SM-kisoihin Lahteen. Lahdessa kuitenkin sain tuomariston henkilökuntaa syynäämään väriäni ja tatuointien peittoväri kiellettiin, vedoten sääntöihin missä ns. pikavärit kielletään. Näin oltiin taas nollatilanteessa, eli arvostelua oli turha edes odottaa.

Vaikuttiko se intoon lähteä seuraaviin kisoihin tai ottaa tatuointeja tulevaisuudessa?
Myönnän että homma harmitti todella paljon. Ensin sinua ei arvostella ollenkaan tatuointien näkyessä, mutta sitten taas peittäminenkin kielletään. Samalla kuitenkin pääosin kaikki kilpailijat rikkovat julkisesti sääntöä mm. poseerausöljyn käytön suhteen. Joku siis mättää liiton toiminnassa, mutta ei siitä sen enempää. Pari viikkoa kisojen jälkeen syletti todella paljon, mutta siitä se kelkka taas kääntyi kohti tulevia kisoja. Tatuointeja tulen jatkossakin ottamaan eikä kisaaminen siihen tule vaikuttamaan mitenkään. Jonkunhan sitä on toimittava jäänmurtajana!

Käsittääkseni pieni määrä tatuointeja sallitaan, mutta kuten sinun tilanteessasi, enemmän kuvia ja seuraa automaattinen hylkäys. Mikä on “pieni määrä”?
Sen arvioivat tuomaristo. Luulen, että raja menee siinä kun tatuointeihin kiinnittää huomiota. Muutama pienempi kuva ei välttämättä pistä heti silmään kun taas jos kuvia on enemmän, niihin saattaa sillon kokonaisuudesta ensimmäisenä katse kiinnittyä.

Miten neuvoisit 18v täyttänyttä tyttöä, joka haaveilee lavalle, mutta rakastaa myös kehonmuokkausta ja itsensä toteuttamista sen kautta? Voiko saavuttaa molemmat ja missä määrissä?
Tällä hetkellä IFBB näyttää vahvaa punaista valoa tatuointien ja lävistysten suhteen ainakin bikini fitness sarjassa. Tietenkin pienemmissä määrin ne hyväksytään. Muissa sarjoissa nämä ovat ehkä hiukan sallitumpia. Toivottavasti liitto kasvaa aikakauden mukana ja ymmärtää edes sallia tatuointien peittämisen jos eivät lähde niin pitkälle, että katsoisivat niitä pehmeämmin tuomaroinnissa. Tällä hetkellä siis isolla tatuointimäärällä joutuu tyytymään viimeisiin sijoihin, mutta ainahan voi harrastaa omaksi iloksi!

Se siitä! Omaan korvaan tuo peittovärin alla piileskelevä musteongelma kuulostaa niin hassulta, että oli pakko ottaa selvää mikä siinä on homman nimi ja haastella. Musteen ja fitnessin ystävät seurailkaa ihmeessä Pauliinan treeniä hänen omassa blogissaan, joka löytyy osoitteesta pauliinateittinen.fi !