Helmikuuhun 2015 mennessä olin tehnyt tätä kehonmuokkaushommelia työkseni suunnilleen 12 vuotta putkeen ilman viikkoa pidempää taukoa. Päätin tuossa viime kesänä, että kokeillaan miltä sellanen oikean ihmisen pitkä loma maistuu ja aloin kasaamaan rahaa sukanvarteen. Kuten tuo päälle kymmenen vuoden putki kertoo niin en ole kovin suuri lomaihminen, joten halusin jotain ryyppäämistä monipuolisempaa tarkoitusta tauolleni. Tappeluhommista olen aina kiinnostunut kovastikin, mutta ensin omien lävistysten ja implanttien takia se oli käytännössä mahdotonta ja nyt olen nössöillyt ranteiden rikkomisen pelossa eikä aikaakaan moiseen saliharrastuksen ja duunien seassa oikein löydy. Tekosyitä ehkä. Lomalla saa kuitenkin ranteet paukkua ja päädyin valitsemaan teemaksi muay thai-treenin Thaimaan Phuketissa, jonne lähdin vähän reiluksi kuukaudeksi. Treenauspaikkana toimi Tiger Muay Thai & MMA.
3 viikkoa ennen lähtöä tunnelma oli tälläinen:
Tässä heräsin taas sunnuntaiaamuna juoksemaan intervallijuoksut 10 sentin hankeen aika rankassa lumisateessa. Tällä viikolla treenejä takana 3 kuntosalia ja 3 juoksua kuten tässä viimeinen kuukausi on mennyt. Talvella on vähän kurja juosta Suomen oloissa, mutta minkäs teet. Parin viikon päästä juoksen sitten toivottavasti kauniimmissa ilmoissa. 90 kiloa kun äkkiseltään juoksee lumessa aikalailla neitseellisten nilkkojen päällä niin meinaa tulla vähän jalat kipeäksi, huomasin. Eihän terveen ihmisen jalat sais olla noin kuralla joten siinä on syytä juosta vielä myöhemminkin.
Helmikuussa sitten koitti lähtö ja lentelin Bangkokin kautta Phukettiin. Finnair yllätti mukavasti ja korotti minut ilmaiseksi bisnesluokkaan ja olihan se turistiluokkaan tottuneelle aika mukavaa pötkötellä omassa hierovassa tuolissa ilmaista kaljaa lupsutellen. Perille saavuin lauantai-iltapäivällä ja Tigerin järjestämä taksikuski oli vastassa kentällä. Thaimaan liikennesäännöt tulivat heti tutuksi kun ajettiin molempia kaistoja sekä välillä penkan kautta reilua ylinopeutta pikkutiellä, josta kuski oma-alotteisesti rauhoitteli: “Local road better than highway, no speed limit”. Parhaimmillaan kahden kaistan tiellä oli kaksi autoa ja kolme skootteria vierekkäin, jokaisen skootterin kyydissä 3-4 ihmistä.
Perillä odotti sitten hassunhauska säätäminen vuorokauden matkanneelle reissaajalle kun hotellissa ei tiedetty tulosta mitään ja majoitusta ei ollut merkitty mihinkään. Siinä vajaa tunti soiteltiin ja huonolla englannilla mietittiin mistä saadaan huone kuukaudeksi tälläisellä varotusajalla. Vihdoin sellainen löytyi muutaman sadan metrin päästä samalta kadulta ja sain rinkan pois selästä. Kävin samantien tutustumassa Tigerin leiriin ja painuin sänkyyn.
Maanantaina alkoi treenaus vahvassa jetlagissa ja 33 asteen paahteessa. Ensimmäinen treeni kesti 2.5h ja sehän jäi puolentoistatunnin jälkeen kesken kun ei äkkiseltään kunto kestänyt parin tunnin yöunien jälkeen. Sovin uudet treffit seuraavalle päivälle valmentajan kanssa, joka menikin jo paremmin vaikka unta en saanut tuntiakaan sinä yönä. Apteekista löytyi melatoniinia ja loppureissun nukuin täydellisesti. Tulipahan sekin testattua. Ensimmäisellä viikolla treenasin vain kerran päivässä, koska arvailut jalkojen huonoudesta osoittautuivat todeksi ja pohkeet olivat aivan järkyttävän kipeät. Ei “#jalkapäivä #newyear tästä se lähtee”-kipeät vaan ihan käyttökelvottomat. Muuten totuin aika nopeasti kuumuuteen ja uudenlaiseen treeniin, mutta jalkojen kanssa kesti vielä toinenkin viikko. Onneksi ystävällinen apteekintäti osasi lyödä sopivat särkylääkkeet tiskiin ja sain tapeltua suunnitelman mukaan kuutena päivänä viikosta koko kuukauden, alkukipuilujen jälkeen paristi päivässä. Where is pain? Everywhere.
Perustreenit ryhmissä kestivät sen edellämainitun 2.5h johon sisältyi pitkät alkuvenyttelyt ja -lämmittelyt, varjonyrkkeilyä, tekniikkaa partnerin kanssa, muutama erä sparrausta, lisää tekniikkaa ja loppuvenyttelyt. Valmentajan kanssa treenit olivat n. tunnista-puoleentoista täyttä asiaa. Lämmittelyt, venyttelyt ja varjo- ja säkkinyrkkeilyt tehtiin omalla ajalla ennen treenejä ja sitten hakattiin pistareita, sparrattiin joko valmentajan tai jonkun toisen valmentajan oppilaan kanssa ja touhuttiin mitä milloinkin.
Tiger treenipaikkana oli ihan jees. Jostain kuulin huhua, että parempaakin on tarjolla todelliselle muay thai-harrastajalle, mutta itse olin täysin noviisi pelle ja varsinkin henkilökohtainen valmennus Tigerissa tuntui ihan järkevältä. Kahden eri valmentajan kanssa katsottiin erityyppisiä asioita ja sain mielestäni hyvää opetusta sillä vauhdilla kun osasin ja paikat kestivät. Valmentajat ottivat hyvin oman innokkuuden huomioon ja ne, jotka tosissaan halusivat oppia saivat oppia ja ne, jotka olivat tulleet ottamaan selfieitä ja vähän lätkimään muun lomaohjelman väliin saivat lätkiä ja tehdä hassut erikoisliikkeensä filmille. Leirillä oli ihan perus ok kuntosali, jossa en kyllä kaiken potkimisen jälkeen ihan hirveän montaa kertaa jaksanut käydä. Tangot oli tehty ilmeisesti thaimaalaisten pienille käsille ja olivat omituisen ohuet joka teki kaikesta vähän hankalaa. Tigerin ravintolasta sai hyvää ruokaa moneen eri makuun thairuuasta burgereihin ja salaateista pitsoihin, mutta hintataso paikalliseen ruokaan verrattuna oli n. 2-4 kertainen. Valmentajien ollessa todella ystävällisiä leirin muista työntekijöistä löytyi aika vaihteleva porukka. Sen takia tulikin käytyä syömässä pääasiassa muualla kun ei jaksanut pilata lomaansa äkäisten kassaneitien tiuskimistä kuuntelemalla. Tigerissa on kattava valikoima myös joogaa, crossfittia ynnämuuta kuntoilua jos tappelu ei kiinnosta. Usealla miestreenaajalla oli tyttöystävä/vaimo mukana bodailemassa fitnesstunneilla.
Tappelun lisäksi kävin tietysti katselemassa Bangla Roadilla ladyboyt, ostelin feikkimuotia Phuket townin night marketista, jossa herkuttelin myös kaikenlaisilla lonkeroilla ja epämääräisillä lihavartailla, sekä kävin katsomassa paikallista muay thai-ottelua. Ennen reissua haaveilemani saarimatkailu ja sukeltelu jäivät toiseen kertaan kun olin yksinkertaisesti niin väsynyt vapaapäivinä ettei enää jaksanut isompia ekskursioita. Toki söin kyllästymiseen asti täydellistä ruokaa, join singhaa ja nautin auringosta.
Suosittelen vastaavaa irtiottoa kyllä mahdollisuuksien mukaan kaikille. Olin reissussa yksin ja noin pitkä reissu itsekseen jännitti jonkun verran etukäteen kun ei tappelustakaan ollut mitään kokemusta, mutta joskus se auttaa ottaa härkää sarvista ja toteuttaa niin pieniä kuin isompiakin unelmia. Tigeriä uskallan oman kokemuksen perusteella suositella myös, varsinkin aloittelijalle, mutta samalta alueelta löytyy kaikenlaista muutakin treenipaikkaa, joten kannattaa tehdä ehkä vertailua. Tigerin koko ja suosio näkyy valitettavasti myös negatiivisesti selfieporukoissa ja palvelun tasossa. Aina isompi ei ole välttämättä parempi.
Reissun jälkeen painoin muuten 5.5 kiloa vähemmän kuin tammikuisena juoksupäivänä.