Koska mä rönsyilen nyt tässä blogissa vähän joka suuntaan niin päätin alkaa joskus kirjottaa yhteenvedon peleistä joita on tullut pelattua. Ei liity mihinkään, mutta minkäs teet. Töissä puhutaan kuitenkin peleistä monen asiakkaan kanssa niin kirjoitellaan niitä tännekin. Eikä aina osaa keksiä mitään #truebodymodification.

Tässä viime kuukauden-parin aikana on tullut pelattua vähän noita koneelle kertyneitä “isompia” pelejä pois uusien tieltä. Tässä ois mielipiteitä:

Advanced Warfaren yksinpeli oli pitkään testaamatta ja juoksin sen nyt parissa illassa pois. Pari edellistä codia jätin tarkoituksella välistä, mutta AW:n moninpeli veti taas mukaan. En ole ikinä tajunnut kuka innostuu codien yksinpelistä enkä tajua vieläkään. Järjettömintä pelisuunnittelua mun mielestä on tapa miten viholliset eivät lähes koskaan kuole vaan kompuroivat ympäriinsä tai kaatuvat ja pomppaavat kohta pystyyn. Oman puolen tekoäly jättää myös suurimman osan vihollisista täysin rauhaan ja ikinä ei saa edetä mihinkään ettei tulee jostain lyijyä niskaan. Juoni oli taas tuttua pörinää ja joukkuetoveri veti luultavasti tusinan kertaa oman ukkelin kädestä pystyyn pois mustan ruudun kauhuista. Ei oikein toimi samanlailla enää kymmenen codin jälkeen.

Wolfenstein The New Order olikin sitten vähän perinteisempää FPS-meininkiä ja niin juonelta kuin pelattavuudelta paljon mukavampi kokemus. Loppupuolella oltiin sitten heittäydytty laiskaksi ja unohdettiin kaikki hyvät hahmot pois, lisättiin vihollisia ja vähennettiin ammuksia. Sitten käytävä, iso huone, käytävä, iso huone meininkiä loppuun asti. Viimeisessä kentässä lopetin kesken kun ei enää jaksanut kiinnostaa latailla seinästä pelin munattomimman aseen akkua luotimyrskyssä. Peliaika on rajallista töissäkäyvällä. PS. Hyvä soundtrack.

Diablo kolmosta ja Reaper of Soulsia olen odotellut tarjoukseen jo pitkään kunnes Kinguinista nappasin ne about puoleen hintaan. Olen ollut tosi laiska pelaamaan mitään loottipelejä loppuun asti, mutta nyt meni parissa illassa molemmat, eikä vähiten lällyn vaikeustason takia. Vihdoin sain sen vaihdettua tormentille ja nyt alkaa peli maistumaan. Aiempien Diablojen jälkeen on tullut pelailtua lähinnä Torchlightteja ja kyllähän se sielua taas lämmittää miten paljon romua örkeiltä tippuu. Ja vielä pääasiassa omalle hahmolle. Jes. Adventure mode jää pelaukseen pidemmäksikin aikaa.

Blizzardin uusi mobatulokas on ollut myös kovassa pyörityksessä. Sopii omiin aikatauluihin paremmin kuin Dotat ja LoLlit kun pelit pysyvät puolet lyhyempänä ja alusta asti intensiivisenä. Tuntuu että peliporukka on myös vähän anteeksiantavampaa kuin Dotan cykat. Tai sitten osaan tätä kasuaalina vähän paremmin. Ei voi tietää.

Muista mainittakoon Hearthstone, jota pelaan vakituiseen muutaman pelin silloin tällöin ja nyt lähti käyntiin jo heti ensikosketuksella vuoden kovimpien pelien sekaan itsensä heittänyt Witcher 3. Alun kymmenen tunnin perusteella aika timanttia kamaa. Nykyään on niin huonosti aikaa pidemmillle peleille, että saa nähdä miten pitkälle pääsen ennen kuin Binding of Isaac Afterbirth tai muu vie huomion. Niin kävi aikaisempien Witcherienkin kanssa, mutta tällä hetkellä pysyn toiveikkaana.

Kommenttia saa toki laittaa peliasioihin liittyen myös jos steamnimet tai muut kiinnostaa!