Jyväskylässä oli ensimmäistä kertaa kansainväliset tatuointimessut ja pakkohan se oli käydä katsastamassa minkälaista meininkiä oli tarjolla. Ajankohta oli ehkä vähän hankala kun messuviikonloppu osui päällekäin koulujen loppumisten ja lakkiaisten kanssa ja se luultavasti verotti yleisömäärää. Toisaalta Helsingin messuilla oli myös aika hiljaista tänä vuonna ja samanlaisia huhuja on kuulunut muualtakin maailmalta. Ehkä tatuoinnit on jo nähty ja niitä ei messuille enää niin kiinnosta lähteä katsomaan. Linkkaan aikaisempaan postaukseeni ja sanon I told you so. Olin tosin paikalla vain muutaman tunnin lauantaina, joten ehkä messut piristyivät jossain vaiheessa.

Artisteja messuilla oli ihan sopiva määrä ensimmäiseksi vuodeksi ja tatuointityyleissäkin oli minun makuuni tarpeeksi vaihtelua. Niin sanottuja “isoja nimiä” messuilla ei nähty, mutta se on tietysti odotettavissa kun jotain järjestetään ensimmäistä kertaa. Studioita oli arviolta jotain kymmenen-kahdenkymmenen väliltä, joista monella oli useampi artisti paikalla.

Eniten minua kiinnosti messujen showpuolen pääesiintyjä tatuoitu parturiklovni Richie The Barber, jonka torven tööttäilyyn olen törmäillyt netissä, mutta miehen showsta ei ollut minkäänlaista käryä. Lavalla odotti huonoin sideshowpätkä, jonka olen koskaan nähnyt. Richie veti ensin pari omaa keskinkertaista räppibiisiään playbackina huudellen mikkiin muutamat tuplaukset, usein ohi taustaraidasta, jonka jälkeen tuli jonkinlainen akustinen rämpyttely kitaralla ja shown päätti muutaman minuutin jonglööraus, joka ei poikennut mitenkään esityksistä, joita näkee rannoilla ja puistoissa päivittäin. Perusjonkkaa parilla eri välineellä. “YEE FINLAND!! WHY YOU’RE NOT LAUGHING CMON!!”  huudoillakaan ei yleisöä lämmitetty, mikä on ihan ymmärrettävää jos lipusta on maksanut 18 euroa ja odotti Richien radiohaastatteluiden ja mainostuksen perusteella olevan yksi messujen kohokohdista. Richien lisäksi lavalla twerkkasi pariin otteeseen paikallisen tanssistudion dancehallryhmä Rumble Squad, joka oli pelleen verrattuna täyttä timanttia. Jonkinlainen bändikin oli ohjelmaan merkattu, mutta sitä ei kuulunut eikä näkynyt listattuun aikaan ja meidän matka jatkui muualle.

Messujen kulmasta löytyi Kustom Kulture, jonka hyvästä kirjavalikoimasta tarttui taas pari opusta mukaan. Tutut sepät Takomo Routaraudasta ja Alkutulesta olivat laittaneet asialliset post apocalyptiset cosplayt päälle ja myivät toisessa nurkassa laadukasta käsintehtyä rautaa. Suosittelen kavereita kaikkiin aseistus- ja panssarointitarpeisiin.

Saa nähdä miten messujen käy tulevaisuudessa. Artisteista suurimmalla osalla näytti olevan töitä, joten sillä puolella varmaan päästiin plussan puolelle, olettaen että penkeissä istui muitakin kuin omia kavereita ja kollegoita. Omille silmilleni toivoisin seuraavana vuonna vähän parempaa showmeininkiä jos lipun hinta on lähelle 20 euroa.  Huonoa räppiä ja jonkkaa näkee ilmaiseksi kirkkopuistossa.