Nyt kun televisio näyttää syksyn uusia huippusarjoja kuten Hottikset ja Täydelliset venäläisnaiset niin olen päässyt taas yhden hermoja raastavan keskustelun pariin. Nimittäin kehonmuokkausporukan rankka ylemmyydentunne “tavallisen kauneusihanteen” äärimmilleen vieviä kohtaan. Kuinka hiustenpidennys tekee ihmisestä feikimmän, keinotekoisemman kuin värjätty sivukalju? Kuinka rintojen suurennus tekee ihmisestä feikimmän kuin kielenhalkaisu tai implantit? Kuinka hyaluronihappo huulissa on epäaidompaa kuin parikymmentä lävistystä ympäri naamaa? Kuinka suihkurusketus on teennäisempää kuin kymmenet tatuoinnit? Ei ole ikinä mennyt mulla järkeen.

Me jokainen eletään tätä samaa hetkeä. Jokainen meistä on juuri niin aito tällä hetkellä kuin ajattelee olevansa. Yhden todellisuudessa aitous on täydellinen luomu ilman meikkiä, toisella isot rinnat ja huulikiiltoa, kolmannella tatuointeja ja lävistyksiä.  Jos oma aitous perustuu sille, että toisen aitoutta pitää vähätellä niin kannattaa ehkä miettiä vielä kuinka sinut itsensä kanssa todellisuudessa on. Massan mukana tai massaa vastaan, molemmissa virta vie ja yksilö vikisee.