Pelimiehet varmaan ovat nähneetkin jo kyseisen videon, mutta mainitsemisen arvoinen juttu silti. Uudessa Nintendo 3DS käsikonsolissa on mahdollisuus osoittaa vehkeen kamera oikeassa maailmassa sijaitsevia kuvia kohti, jotka konsoli muuttaa 3D-objekteiksi kuvaruudulla. Tämä veikko tatuoi itseensä yhden kuvista ja näköjään sen verran hyvin tatuointi tehtiin, että se vakuuttaa konsolin aitoudestaan. Teknologia on siisti homma. Nyt kun vielä 3DS:lle saataisiin pelaamisen arvoisia pelejä…
Avainsana-arkisto: tatuointi
Zombie-Saara raportoi: 19. International Tattoo Convention Frankfurt.
Zombie Tattoo osallistui ensimmäistä kertaa ulkomaan messuille International Frankfurt tattoo conventioniin 15. – 17.4. Tässä Saaran löpinää siitä:
Onhan sitä turistina tullut pörrättyä ties missä, mutta nyt koko Zombie-porukka (Matzon, Gustav ja helpperit Saara ja Nina) oli ihan työreissulla. Matkaan lähdettiin torstaina iltapäivällä ilmeisesti viimeisenä suomalaisedustuksena. Edellä olivat kaupunkiin saapuneet jo Leena Lumilampi, Veera/Takomo, Hexa/Precious Tattoo, Tomppa/Halo Tattoo ja Mikko/Inksanity. Perillä saatiin sitten tietää, että se matkalaukku, jossa oli oikeastaan kaikki Matzonin työkamat, oli hukassa… Matzonhan oli varannut kaikki duuninsa etukäteen, joten häntä odotti perjantaina klo 15 asiakas ison kuvan kanssa, eli ei ihan juhlatunnelmissa alkanut reissu! Taksimatkalla kuski vielä mietiskeli koko matkan että ”onko se hotelli muka enää olemassa? Ei kyllä enää ole…Voiko se todellakin olla olemassa?” joten jokseenkin jännittyneet ja masentavat fiilikset oli kaikilla siinä vaiheessa. Hotelli kuitenkin oli olemassa ja jotenkin onnistuimme viettämään ihan mukavan illankin porukalla. Puoli yhdeksältä selvisi myös, että kadonnut laukkukin on matkalla hotelliin! Eli ei muuta kuin unten maille ja seuraava päivää jännittämään.
Perjantaina messuille olisi päässyt rakentamaan ständiä jo aamukymmeneltä, vaikka messut aukesivatkin vasta kolmelta. Varmasti kiva juttu niille esim. vaatemyyjille joilla sitä rakennettavaa ja järjestettävää reilusti on. Meillä ei kuitenkaan kauaa mene paikan kuntoon laittamisen kanssa, joten suuntasimme messualueelle hyvissä ajoin 12 paikkeilla. Siellä törmäsimmekin heti ensimmäisenä Leenaan, Tomppaan ja Mikkoon, joilla kaikilla oli tietysti jo ständi kunnossa oikein ruusujen kera. 🙂
Heti huomasimme myös, että aukioloaika on hyvin viitteellinen: ihmisiä alettiin päästämään sisään siinä vaiheessa kun niitä paikalle alkoi saapumaan
Samoin illalla töitä sai jatkaa tasan niin pitkään kuin halusi, vaikka läpi yön kuten jotkut tekivätkin. Sulkemisaika tarkoitti ainoastaan sitä, että sisään ei enää oteta väkeä ja kaikki palvelut (kahvilat yms.) menevät kiinni. Matzonilla meni koko ilta varatun duunin tekemiseen, mutta Gustavilta kysyttiin ikävä kyllä vain todella outoja töitä todella halvalla. Koko viikonlopun meininki tuntui muutenkin olevan ”korjaatko/teetkö loppuun jonkun muun tekemän kuvan, enkä muuten halua maksaa kuin alle puolet normaalista hinnasta”. Eli jatkossa kyllä täytyy sopia kaikki työt etukäteen, koska ne hommat ja asiakkaat olivat taas superkivoja! No, onhan sekin hyödyllistä että ehtii olemaan sosiaalinen muiden paikalla olleiden suomalaisten kanssa, seurata mitä muut artistit tekevät ja luomaan uusia kontakteja. Joten ei messuilla se hengaaminenkaan varsinaisesti hukkaan mene. Perjantaina messut menivät kiinni jo kymmeneltä, mikä oli aivan loistava ajankohta! Varsinkin kun se ei kuitenkaan rajoittanut työntekemistä. Usein harmittaa, että on ekan päivän jälkeen jo ihan raato unenpuutteesta.
Nalle Virolainen vuodelta 1993.
Nalle Virolainen, hieno mies, hienot tatuoinnit, aikaansa edellä jos noita neulatouhuja ja niiden suosiota miettii. Suosittelen tsekkaamaan videon, itse ainakin pidin hyvin mielenkiintoisena.
Roikkumista napapiirillä 24.4.2011!
24.4.2011 on mahdollista päästä roikkumaan koukuista Rovaniemellä. Paikkoja on rajatusti, joten kannattaa kysellä mahdollisimman pian Jussilta.
Roikkumispaikkana toimii Tivoli, samassa paikassa juhlitaan myös tuoreen Mystical Tattoo Studion avajaisia, mukana viihdyttämässä mm. Lucky Hell ja Soppa.
Laittakaa kalenteriin!
Lauantai-illan kevennys.
Olipa kerran herrasmies, joka päätti nykytrendin mukaisesti kantaa jälkikasvunsa nimeä ikuisesti ihollaan. Kollega laitteli koneet valmiiksi ja siirtokuvaa piirtäessään varmisti, että se kirjoitetaan Niko (nimi muutettu) eikä Nico, kun pari erilaista tapaa oli tarjolla. ”Joo joo, se on K:lla” ja tatuointi tehtiin. Hoito-ohjeet käytiin läpi ja asiakas lähti tyytyväisenä kotiin. Tunnin päästä soi puhelin. ”Ei vittu, se olikin C:llä! Mitä nyt tehdään?!”
Tapahtumahetkellä lapsi oli jo 6-vuotias.
Helsinki Ink 2011.
Helsinki Ink pidettiin perinteisesti maaliskuun lopulla ja toki siellä piti taas käydä pyörähtämässä. Kamera on liian huono ja ihmisiä liian paljon, joten jätin kuvaamisen muille ja keskityin napsimaan käyntikortteja arvokkaan näköiseen Siwan muovikassiini. Tutut tuli moikkailtua ja kivaa oli. Aiemmista vuosista viisastuneena hoidin shoppailut heti alta pois ennen kuin turmio vie kaikki rahat. Ei mitään kallista ja pörisevää, Juhon ja Uncle Henrin sketchbookit ja parit paidat.
Lauantaina viime vuoden tapaan happi oli ylellisyys wokkipuolella kuten tila ulkomaalaisten artistien puolella. Lucky Hell (Supersankari Suspension Team, woo!) veti hyvän shown ilman musiikkejakin, myöhemmän shown missasin valitettavasti, mutta vielä paremmaksi kehuivat. Perjantai venyi sen verran myöhään, että uni kutsui lauantaina aikaisin.
Sunnuntaina ihmisiä oli taas siedettävä määrä ja tunnelma väsymyksestä huolimatta leppoisa. Zombie Tattoon pöydälle oli ilmestynyt lauantailta Best Of Day-pokaali, onnittelut Gustaville! Kiitos heille myös hyvästä seurasta koko messujen ajan ja tietysti myös jo hyvällä mallilla olevasta selkäprojektista, jota Matzon minulle taiteilee.
Hyvät messut jälleen kerran, kiitos kaikille tutuille lätinästä, matkaseuralle matkaseurasta ja kaikille hienoille tyypeille inspiraatiosta, jonka voimin taas jaksaa yrittää kehittyä paremmaksi omissa duuneissaan.
Vielä parit kuvat Zombie Tattoon näkökulmasta: Zombie Tattoo @ Myspace.com.
Blogit ja ajan hermot.
Olipa kerran hiljainen huhtikuun lauantai, vihreä tee ja liikaa aikaa. En ole viisas, en taiteilija, joten tämäkin systeemi pysyy luultavasti melko yksinkertaisena. Pari tatuointikuvaa, jokunen lävistys ja muutama sana sitomassa kaiken humpuukin yhteen. Nyt aika opetella piirtämään. Siunausta.
Tuossa männäviikolla pöristelin tälläisen mörön suoraan Jack Ribeiron flashista.
