Zombie Tattoo osallistui ensimmäistä kertaa ulkomaan messuille International Frankfurt tattoo conventioniin 15. – 17.4. Tässä Saaran löpinää siitä:

Onhan sitä turistina tullut pörrättyä ties missä, mutta nyt koko Zombie-porukka (Matzon, Gustav ja helpperit Saara ja Nina) oli ihan työreissulla. Matkaan lähdettiin torstaina iltapäivällä ilmeisesti viimeisenä suomalaisedustuksena. Edellä olivat kaupunkiin saapuneet jo Leena Lumilampi, Veera/Takomo, Hexa/Precious Tattoo, Tomppa/Halo Tattoo ja Mikko/Inksanity. Perillä saatiin sitten tietää, että se matkalaukku, jossa oli oikeastaan kaikki Matzonin työkamat, oli hukassa… Matzonhan oli varannut kaikki duuninsa etukäteen, joten häntä odotti perjantaina klo 15 asiakas ison kuvan kanssa, eli ei ihan juhlatunnelmissa alkanut reissu! Taksimatkalla kuski vielä mietiskeli koko matkan että “onko se hotelli muka enää olemassa? Ei kyllä enää ole…Voiko se todellakin olla olemassa?” joten jokseenkin jännittyneet ja masentavat fiilikset oli kaikilla siinä vaiheessa. Hotelli kuitenkin oli olemassa ja jotenkin onnistuimme viettämään ihan mukavan illankin porukalla. Puoli yhdeksältä selvisi myös, että kadonnut laukkukin on matkalla hotelliin! Eli ei muuta kuin unten maille ja seuraava päivää jännittämään.

Perjantaina messuille olisi päässyt rakentamaan ständiä jo aamukymmeneltä, vaikka messut aukesivatkin vasta kolmelta. Varmasti kiva juttu niille esim. vaatemyyjille joilla sitä rakennettavaa ja järjestettävää reilusti on. Meillä ei kuitenkaan kauaa mene paikan kuntoon laittamisen kanssa, joten suuntasimme messualueelle hyvissä ajoin 12 paikkeilla. Siellä törmäsimmekin heti ensimmäisenä Leenaan, Tomppaan ja Mikkoon, joilla kaikilla oli tietysti jo ständi kunnossa oikein ruusujen kera. 🙂

Heti huomasimme myös, että aukioloaika on hyvin viitteellinen: ihmisiä alettiin päästämään sisään siinä vaiheessa kun niitä paikalle alkoi saapumaan

Samoin illalla töitä sai jatkaa tasan niin pitkään kuin halusi, vaikka läpi yön kuten jotkut tekivätkin. Sulkemisaika tarkoitti ainoastaan sitä, että sisään ei enää oteta väkeä ja kaikki palvelut (kahvilat yms.) menevät kiinni. Matzonilla meni koko ilta varatun duunin tekemiseen, mutta Gustavilta kysyttiin ikävä kyllä vain todella outoja töitä todella halvalla. Koko viikonlopun meininki tuntui muutenkin olevan “korjaatko/teetkö loppuun jonkun muun tekemän kuvan, enkä muuten halua maksaa kuin alle puolet normaalista hinnasta”. Eli jatkossa kyllä täytyy sopia kaikki työt etukäteen, koska ne hommat ja asiakkaat olivat taas superkivoja! No, onhan sekin hyödyllistä että ehtii olemaan sosiaalinen muiden paikalla olleiden suomalaisten kanssa, seurata mitä muut artistit tekevät ja luomaan uusia kontakteja. Joten ei messuilla se hengaaminenkaan varsinaisesti hukkaan mene. Perjantaina messut menivät kiinni jo kymmeneltä, mikä oli aivan loistava ajankohta! Varsinkin kun se ei kuitenkaan rajoittanut työntekemistä. Usein harmittaa, että on ekan päivän jälkeen jo ihan raato unenpuutteesta.

Lauantaina sitten taas ajoissa paikalle vain huomataksemme että messuhallissa oli jo vaikka kuinka paljon asiakkaita! No, jos joku haluaa tulla paikalle kun puolet ständeistä on vielä tyhjänä, on se kai hänen valintansa. Paikat kuntoon ja odottelemaan Matzonin lauantain asiakasta.

Tällä kertaa Gustavillakin oli useampi duuni päivän mittaan, mutta sama henki kyselyissä tuntui kyllä jatkuvan melko pitkälle. En tiedä mikä on aloitushinta saksassa, mutta tuntui että 40€ olisi ollut suuren osan mielestä se sopiva hinta pienelle kuvalle, eikä missään tapauksessa yli 50€/tunti. Onneksi kuitenkin niitä poikkeuksiakin löytyi. Matzon oli varannut lauantaiksi hieman pienemmän homman, jotta meille jäisi aikaa myös viettää hieman vapaata ja kiertää messuhallia, joka muuten oli aivan valtava! Tatuoijia taisi paikalla olla 600, muita myyjiä oli varmasti myös ainakin 100. Kaikkea oli tarjolla alkaen ihan krääsästä vaatteisiin ja ihan oikeasti hienoihin juttuihin, kuten mm. El Ranan koruihin ja taiteeseen joihin ihastuin ihan täysillä.

Myös valtavan hienoja autoja ja moottoripyöriä oli näytillä. Eli vaikka ei tatuointeja jaksaisi kauaa katsella, pystyisi viikonlopun viettämään varsin hyvin shoppaillessa ja esityksiä (joita myös oli aivan laidasta laitaan) katsellessa. Itsestä tuntui että suurin osa messuista jäi näkemättä, koska suurin osa ajasta kului töissä ja lauantain vapaa-illan vietin odottaessani kisaamaan pääsyä. Kilpailut olivat nimittäin ainoa todella suuri miinus! Päätin osallistua selkäkuvallani “Best Big Tattoo” kilpailuun ja menin ajoissa ilmoittautumaan. Kun olin laput täyttänyt, kyselin kisan alkamisajankohtaa, koska aikataulussa luki vain “tattoo contests 18.30- 21.45.”, ja sain vastaukseksi että minun pitäisi mennä lavan lähelle odottamaan klo 18.30. Ainut tieto mikä minulla oli, oli kisojen järjestys, mutta ei mitään havaintoa esim. siitä monta osallistujaa mihinkin kisaan on osallistumassa. Eli käytin yhteensä melkein kaksi tuntia lavan vieressä notkumiseen, koska kovin kauas ei voinut lähteä. Kun olin selkäni näyttänyt, selvisi että kaikkien kisojen voittajat julistetaan klo 23.00, jolloin minä olin jo suunnitellut olevani jossain ravintolassa ruuan ja viinilasin äärellä. No, ei auttanut kuin pyöriä vielä pari tuntia ja taas odottelemaan. Onneksi odottelu sentään palkittiin ja Matzonin tatuoima selkäni voitti toisen palkinnon!

Ensimmäisen sijan vei Noi Siamesen (joka muuten voitti myös miesten sarjan samassa kategoriassa) käsittämättömän upea koko jalan ja puolikkaan selän karppi- ja kukka-aiheinen tatuointi, joten hopea ei todellakaan ollut häpeä. Sen kunniaksi jäätiin vielä hetkeksi istumaan iltaa muiden suomalaisten kanssa artisti-alueelle, ennen kuin uni ja nälkä veivät voiton. Ständiltä kamoja hakiessa kuultiin jostain aplodeja, hurrausta ja jotain biittiä. Sehän piti tietysti lähteä selvittämään, koska messut olivat tässä vaiheessa taas kerran jo “kiinni”, eikä esim. lavalla tapahtunut yhtään mitään. Seuraavalle käytävälle kurkistettaessa metelin syy selvisi: siellä oli kunnon breikkaus käynnissä ihan vain extempore-meiningillä! Meno oli sen verran vauhdikasta, että kunnon kuvia oli mahdoton ottaa, mutta eiköhän tästä tunnelma välity:

Aivan loistava lopetus illalle jätti hymyn naamalle.

Sunnuntaina olin varautunut jotenkin sellaiseen Suomi-meninkiin: kaikki on niin krapulassa että kukaan ei jaksa lähteä tatuointimessuille. Olin väärässä! Porukkaa oli melkeinpä yhtä paljon kuin muinakin päivinä, tänään selkeästi enemmän perheitä paikalla. Rauhallinen ja kiva päivä kuitenkin, ja pääsin kuluttamaan rahojani ja shoppailemaan kenkiä ja muuta mukavaa. Sunnuntaina messut sulkivat jo kahdeksalta ja vaikka rauhallisesti olikin viikonloppu mennyt, niin mielessä ei kyllä ollut muuta kuin ruokaa ja unta. Lopetettiin viikonloppu siis leppoisasti Veeran ja Hexan kanssa jo kantapaikaksi muodostuneessa Urban Kitchenissä hyvän ruuan ja juoman parissa.

Kokonaisuudessaan tapahtumasta jäi hyvä fiilis: järjestelyt pelasivat oikeastaan kaikin puolin, joka päivälle oli ruokaa ja juomaa tarjolla (vaikkakin lähinnä olutta ja makkaraa…), ständeille jaettiin herkkulaatikko täynnä nameja ja loputon määrä ilmaisia tatuointilehtiä, erikseen järjestävät kävivät vielä lopuksi kysymässä oliko kaikki sujunut ja kiittämässä osallistumisesta. Vapaa-ajan ongelmia ei myöskään päässyt syntymään, kun nähtävää ja osteltavaa oli niin paljon. Päinvastoin, yksi ihan täysin vapaa päivä olis ollut tarpeen jotta olisi kaiken ehtinyt näkemään. Suomalaisten kesken oli myös aivan ihana yhteisfiilis! Asiakkaita neuvottiin ja saateltiin toisten ständeille, tarvikkeita lainattiin, neuvoja ja vinkkejä annettiin, jne.

Miinuspuolia ei paljon ollut, mutta pari tulee kuitenkin mieleen: Ne asiakkaat jotka kuvan heti paikan päällä halusivat, tuntuivat muutamaa mukavaa poikkeusta lukuunottamatta käyvän tarjouskilpaa 600 tatuoijan välillä. Onneksi kuitenkin ne jotka olivat etukäteen ajan varanneet, olivat kaikki 100% ihania tyyppejä ja samoin paikalla oli paljon porukkaa, jotka olivat lähinnä tutustumassa tarjontaan tulevia projekteja ajatellen. Eli ei tarvinnut täysin turhautua tähänkään. Samoin kisajärjestelyitä voisi miettiä hieman uusiksi. Nykyinen käytäntö tuntui lähinnä ihmetyttävän sekä osallistujia että katsojia, varsinkin kun kuulutukset/selostuksetkin olivat melkeinpä kokonaan saksaksi.

Kiitos tuhannesti Saaralle tästä hienosta raportista! Support Zombie Tattoo!