Päätin eilen, että herään tänään pirteänä, mutta elämällä oli muita suunnitelmia kun Instagram ilmoitti Shannon Larrattin kuolleen. Ensin en pitänyt uutista sen kummempana, kuolema on kuolemaa, mutta tässä päivän aikana olen miettinyt Shannonin vaikutusta omaan elämääni ja se on suuri.

Shannon oli kehonmuokkaussivusto BME:n luoja ja iso syy minkä takia kehonmuokkauskulttuuri on mitä se nykyään on. Ilman Shannonin tappelua ihmisten oikeuksien ja kehonmuokkauksen tarpeellisuuden puolesta moni “rankempi” asia olisi edelleen maan alla tai kokonaan olematta. Shannon oli ensimmäisiä länsimaalaisia, jonka kieli halkaistiin. Hän puski implantteja ja uusia lävistysmetodeja eteenpäin, ei niinkään itse niitä tehden, vaan koekaniinina ja äänenä artisteille. Hän oli ensimmäinen ihminen, jonka silmät tatuoitiin (tai yritettiin ainakin). BME näytti nuorelle minulle, että kehonmuokkaus on joillekin enemmän kuin kuvia ihossa tai pampuloita naamassa, että se voi olla elämäntapa ja asia, jonka vuoksi kannattaa taistella.

Shannon jonkinlaisena hippinä ymmärsi, että pelkkä lävistyskin voi olla iso juttu. Muodonmuutos, joka vaikuttaa suuremmalla tavalla koko ihmisen persoonaan. Se voi nostaa itsetuntoa, se voi auttaa ihmissuhteen yli, se voi olla mitä tahansa. Shannon suositteli kehonmuokkausta ehkä välillä liiankin innokkaasti lääkkeenä moniin ongelmiin, enkä aina ollut miehen kanssa samaa mieltä, mutta ainakin tiesin, että joku ajattelee kehonmuokkauksen vakavampana asiana kuin väylänä tyttöjen pöksyihin tai uudelle moottoripyörälle. Shannon yritti myös parhaansa ymmärtääkseen motivaatiot rankempien modifikaatioiden takana. Sen sijaan, että mies olisi blogissaan ilkkunut genitaalimuokkauksille tai naamatatuoinneille, hän oli yhteydessä näiden omistajiin ja haastattelujen kautta avasi heidän maailmaa myös tavallisille ihmisille, helpottaen käsittämään miksi “friikit” tekevät mitä kummallisimpia asioita itselleen.

Ilman BME:tä tuskin tekisin lävistyksiä tai tatuointeja. Tajusin sen tänään kun mietin Shannonin kohtaloa. Lävistysala oli aloittaessani hyvin erilainen maailma, johon tuskin olisin kauaa jaksanut kuulua. Suurin osa asioista tehtiin ihan miten sattuu vailla sen kummempaa tietoa mistään, eikä suurinta osaa edes kiinnostanut kehittyä. Lävistyksiä kuului saada tatuointiliikkeestä ja festareilta, that’s it. BME:n kautta sain noina facebookittomina “pimeinä aikoina” vinkkejä parempiin tekniikoihin ja yleistä rohkaisua, että asioita voi tehdä eri tavalla ja yrittää viedä niitä eteenpäin edes omassa studiossaan. BME:tä selailin apuna kun kirjoitin wormz.org lävistystekstini wikipediattomaan pohjolaan ihmisten informoimiseksi. BME:ssä vaikuttivat kaikki nykyään arvostetuimmat alan pioneerit ja tietoa jaettiin melko avoimesti, joka oli aivan eri maailma kuin Keski-Suomen naapureita kyräilevä todellisuus. Nykyään asiat ovat onneksi muuttuneet paljon, eikä vähiten Shannonin ansiosta. Iso osa nykyisistä verkostoista ja ystävyyksistä kehonmuokkausmaailmassa juontavat juurensa BME:n foorumeihin ja yhteisöihin.

Tämä lällypostaus on kiitos Shannonille ja BME:lle kaikesta. Shannon kirjoitti viimeisiin päiviinsä asti ihmisten oikeuksien puolesta levittäen visiotaan maailmasta, jossa ulkonäkö ei ole este rakkaudelle, sovulle tai ihmisoikeuksille. Saman vision toteuttamista jatkan itse niin studiolla kuin vapaa-ajalla. Lepää rauhassa.

PS. Suosittelen lukemaan Shannonin kuolemanjälkeisen postauksen täältä.