BMXnet on kehonmuokkauksen ammattilaisille järjestettävä maksullinen 3-4 päivän konferenssi, jonne kerääntyy tatuoijia, lävistäjiä, suspensio-/performanssitaiteilijoita yms. maapallon joka kolkasta jakamaan taitojaan toisten kiinnostuneiden kanssa. Aamukymmenestä iltakahdeksaan pyörivät oppitunnit 3-5 luokkahuoneessa yhtäaikaa, joista voi valita mieleisensä ja tankata päänsä kipeäksi tiedosta kunnes illan sideshow-esitykset alkavat ja korkki aukeaa. Infoa on tarjolla niin tatuointikoneen rakentamisesta lävistämisen etiikkaan kuin thaimaalaisista rituaaleista japanilaiseen bondageen. Tunneilla olen istunut nyt kahtena vuotena aamusta iltaan ja läheskään kaikilla en ole vielä ehtinyt käydä. Kirjoitellaan nyt pieni pätkä tämän vuoden konferenssista, joka pidettiin Essenissä, Saksassa.

Torstaiaamuna lenneltiin Supersankaritiimin Mirjamin kanssa Helsingistä Tukholmaan, jossa tavattiin Lari, jatkettiin Düsseldorfiin ja sieltä taksilla Esseniin. Essenissä pyörittiin muutama tunti, kuvattiin kirkot, sekä syötiin pakolliset currywurstit kunnes suunnattiin tapahtumapaikalle Unperfekthausiin. Torstaina ohjelmassa oli vain rekisteröityminen, jossa jokainen sai RFID-sirulla varustetun rannerenkaan. Tällä piipattiin itsensä luokkien ovella paikallaolevaksi ja varmistettiin, että kaikkien saamat sertifikaatit pitävät paikkansa. Rekisteröitymisen jälkeen istuskeltiin tovi hörppimässä kahvia ja tutustumassa ihmisiin kunnes vetäydyttiin hotellille lipittämään Duff-olutta. Illalla saapuivat Suomesta vielä Lucky ja Jussi, joista jälkimmäinen bailasi myös synttärinsä Essenissä. Onnea vaan!

Perjantain aamupalan jälkeen juoksin handpoking tattoo-tunnille, jossa kaikki halukkaat pääsivät myös itse kokeilemaan opettajan reiteen kuinka tatuoiminen ilman konetta sujuu. Sen jälkeen tsekkasin kurssin tatuointimusteesta sekä Jack Rudyn pitämän keskustelutuokion black&gray tatuoimisesta ja sen historiasta. Herra on yksi mustaharmaan tatuoinnin isistä ja myös Steve-O:n selkäkuvan takana. Opiskelun perjantailta päätti piercing aftercare-kurssi, josta tarttuikin paljon uusia niksejä mukaan. Hoitopuoli on luultavasti eniten huolta ja kysymyksiä herättävä osa lävistämisessä, sitä kun pitää tehdä usein myös toisten asiakkaille. Puolen kympin maissa alkoi Coco Katsuran sideshow-esitys japanilaiseen tyyliin, sen jälkeen lavalla kävi Courtney Graves enemmän strippaushengessa ja illan kruunasi Pain Solutionin Håvven Headmaster-sooloesitys. Lisään näistä muutaman huonolaatuisen kännykkävideon luultavasti facebookkiin jossain vaiheessa. Sitten juotiin olutta! Kaljahuuruissa sain vielä pitkän markkinointi-/materiaali-/whateveropastuksen Brian Skellieltä, josta erittäin iso kiitos.

Lauantaina möngin väsyneenä Steve Joynerin pitämälle suspensiotunnille ja pimeän salin nurkkasohva tuntui niin mukavalta, että muutin alkuperäisiä suunnitelmia ja otin kolme muutakin suspensiotuntia putkeen samassa salissa. Pitkälle iltapäivään tutkiskeltiin solmuja, hygieniaa, historiaa, henkisempää puolta suspensiosta yms. mielenkiintoisia juttuja Allen Falknerin, Håvven ja Paul Kingin opastuksella. Välipalan jälkeen juoksin lävistystunnille, joka oli aika tuttua kauraa, mutta sen jälkeen jäin Coco Katsuran järjestämälle shibarikurssille opettelemaan japanilaista sidontaa, joka on kaukana normaalista arjesta. Sitominen paljastuikin erittäin hauskaksi, johon vaikutti osaltaan myös se, että tunti pidettiin työpajahengessä ja karskit tatuoijat niputtivat toisiaan huonosti englantia puhuvan japanilaisen avustuksella. Niin oli lystiä, että sunnuntaiaamuna otin uudestaan saman kurssin pienemmällä porukalla ja nyt on paljon uusia temppuja hallussa ja iso innostus aloittaa uusi harrastus. Lauantai-illan sideshowkattauksesta huolehtivat Lucky Hell ja Jussi Paradise erittäin hauskalla synttärikeikalla, Courtney Graves toisella esityksellään ja Saksan Superfly Suspension Crew näyttävällä kolmen hengen suspensiolla.

Sunnuntaiaamuna halpojen sixpäkkien tuoma väsymys lähti taas kädet niskan takana sidottuna, jonka jälkeen katsastin freehandlävistystä ja titaanin anodisointia. Samat kurssit kävin jo viime vuonna, joten juurikaan uutta ei sieltä jäänyt käteen, mutta aivot olivat jo niin täynnä informaatiota ettei sinne varmaan paljoa olisi mahtunutkaan. Loppuilta meni hotellilla möllöttäessä, saksaksi juonnettua miekkailua katsellessa ja Burger Kingillä sisäelimiä raiskatessa. Maanantaina matkustelin tehokkaasti klo 10.00 – 03.10 pätkän miljoonalla eri kulkuneuvolla takaisin kotiin, eikä unta tarvinnut kauaa odotella.

Parhainta tapahtumassa tänäkin vuonna oli ihmisten avoimuus. Unperfekthausiin saapuvat herrasmiehet ja naiset ovat siellä keskustelemassa tekniikoista, parantamassa työtapojaan, oppimassa uutta ja jos egoja on, tuntuvat ne jääneen kaikilta kotiin. Asioita pohdiskellaan ystävällisesti, kukaan ei oleta olevansa absoluuttisesti oikeassa ja kielimuurit ratkaistaan kynillä ja läppäreillä. Uusia tuttavuuksia tuli muutama, vanhoja tuttuja oli kiva nähdä ja tietysti hengailla Supersankariporukan kanssa! Kiitos kaikille kaikesta, nähdään taas ensi vuonna. Supersankarit nähdään sunnuntaina Suspension Sundayssa! Nyt pitää ostaa köyttä.