Messuilla oltiin ja messuilta tultiin! Nyt ei ole atmosfäärikuvia tarjolla kun messuaika meni aika pitkälti tiskin takana pää reisien välissä tai muuten vaan tatskaillessa. Joka päivälle olin varaillut muutaman tunnin tatuoinnin asiakkaan etureiteen ja siinähän tuli sitten jalan anatomia tutuksi sekä selkä kipeäksi ilman asiallisia huonekaluja.

Tänä vuonna näihin aikoihin tuli kymmenen vuotta täyteen siitä kun aloin enemmän tosissaan harjoitella tatuoimishommaa ihan oikeilla tavotteilla ja nyt Helsinki Inkki oli ensimmäinen isompi messu, jossa olen ollut töissä. Muistan kun ensimmäistä kertaa pääsin isolle kirkolle tatuointimessuille joskus 18-19 vuotiaana ja olin niin innoissani jälkeenpäin ettei meinannut unta saada. Eipä sitä olisi silloin epävarmana suttaajana arvannut että joskus itsekin on siellä pöydän toisella puolella taustakankaiden kanssa. Kaiken saan mitä unissa luvattiin, joku viisas sanoi laulussaan. Nyt parina viime vuonna messuilla oli vähän laimeampi meininki, josta täälläkin pariin otteeseen jo kerkesin avautua, mutta tänä vuonna oli selvästi panostettu mainostukseen ja ihmisiä oli taas vanhaan hyvään malliin. Ohjelmaakin oli joka päivälle tasaiseen tahtiin, joista itse ehdin nähdä ainoastaan Bobo’s Loco Carnivalin tutut herrat.

Messukokemuksia turistin vinkkelistä olen kirjoittanut niin moneen kertaan, että kirjoitellaan nyt minkälaista siellä oli olla töissä. Noo ihan kivaa. Menomatkalla puhkesivat molemmat eturenkaat, mutta tähtien asento oli aikalailla täydellinen ja päästiin silti vain 20 min tavoitteesta myöhässä perille. Äkkiä kamat kasaan ja ensimmäinen asiakas pöytään. Perjantaina lopettelin duunit puoli yhdeltätoista ja nukkumaan. Hyvin muistin roudaa mukaan kaiken muun paitsi walk-in mallit, joita ehdin mainostaa jo netissä, joten lauantaina heräiltiin ajoissa ja piirsin hotellin sängyssä muutaman sivullisen malleja. Sitten taas parin tunnin reisikuva, jonka aikana pienenä yllätyksenä ihmisiä kävi jo useampi kappale kiinnostuneina kyselemässä walk-in tatskoja. Niitä sitten paukuttelin puoleen kymppiin asti, jonka jälkeen halusin edes hetken nauttia messuista vanhaan malliin eli ostoskassi vasemmassa, kalja oikeassa kädessä. Sunnuntai alkoi taas puoliltapäivin reisiprojektilla, joka jäi taustaa vaille kesken kun alkoi kunto loppua molemmilta, mutta eipä tuo haittaa. Sen jälkeen naputtelin vielä kollega Matzonille Zombie Tattoosta pienet bonsaityökalut ranteisiin ja pakattiin kamat. Kustom Kulture vei suurimman osan messurahoistani kun tuli perinteiseen tapaan täyteltyä kirjahyllyä. Kirjojen kanssa ei kyllä mene koskaan metsään, suosittelen investointimuotona.

Messukopin jaoin Matte Saaren ja Sonja Kasken kanssa. Erittäin mukavia ja taitavia tatuoijia, kannattaa tutustua! Minunkin ihoon on varmasti tulossa mustetta molemmilta.  Oli kiva tietysti tavata myös muita uusia tuttavuuksia, vanhat naamat niin kollegoiden kuin asiakkaiden puolelta ja kaikki tatuoinneista kiinnostuneet tyypit! Toivottavasti otetaan uusiksi ensi vuonna. Niin ja loppuun vielä erityiskiitos Hennalle helpperiavusta ja kaikesta!