Tie.

Olen koittanut käydä salilla jokusen aikaa ja n. pari kuukautta takaperin mukaan lähti toinenkin kaveri. Joka viikko hepulla jäi ainakin yksi kerta väliin muiden menojen takia ja tällä viikolla herraa ei näkynyt enää ollenkaan.  Aloin miettimään mikä saa ihmisen jaksamaan ja tuli mieleen kirjoittaa vähän erilainen blogi.

Ystäviini ja tuttuihini kuuluu paljon samanhenkisiä ihmisiä, jotka eivät tyydy siihen mitä saavat vaan lyövät tavoitteet aina korkeammalle. Olen seurannut monen kehitystä vuosia ja nyt ompelijakaveri tekee pukuja linnanjuhliin ja lehtiin, sideshowkavereilla on keikkoja ympäri maailmaa televisiosta teatteriin, tatuoijat lentelevät ympäri messuja keräämässä palkintoja, muusikot esiintyvät täysille saleille toisella puolella palloa ja niin edelleen. Jokaisella homma alkoi harrastuksesta ja on tuhansien tuntien jälkeen avannut ovet kaikenlaisiin erikoisseikkailuihin.

Mietiskelin siinä painot kourassa yhdistäviä tekijöitä näissä hepuissa sekä itsessäni ja kasasin tälläisen listan:

  • Tehokas ajankäyttö. Jos haluaa hyväksi jossain asiassa, pitää osata tehdä valintoja mihin käyttää minuuttinsa. Viekö joku toimi sinua lähemmäs vai kauemmas päämäärästä? Onko baari-ilta tärkeämpi kuin piirtää hyvä tatuointimalli seuraavan päivän asiakkaalle? Tekeekö viisi tuntia Facebookkia päivässä paremmaksi muusikoksi? Jostain on karsittava.
  • Yksin maailmaa vastaan. Ystävät ja perhe jäävät yleensä kotiin kun lähtee soittamaan rokkia pitkälle kiertueelle. Kaverit eivät aina ymmärrä miksei voi tulla istumaan iltaa jos täytyy piirtää kaavoitukset tärkeän asiakkaan pukuun ja joskus tovereita häviää matkalla intressien ja elämäntilanteiden vaihtuessa. Onneksi uusia löytyy aina.
  • Raha kulkee kädestä suuhun. Monella erikoisalalla joutuu hyvin pitkään uhraamaan lähes kaiken rahan kehityksensä eteen ennen kuin saa kunnolla mainetta ja työtä. Meni se raha sitten koulutusmatkoihin, kursseihin, materiaaleihin, välineisiin tai tilavuokriin. Ipadit ja Louis Vuittonit jäävät helposti ostamatta.
  • Oma-aloitteisuus. Ketään ei ole haettu kotoa laulamaan heviä tai halkomaan kieliä. Ketään ei kiinnosta aikuisen ihmisen vuodatus keskustelufoorumeilla kun unelmat eivät täyty. Tilaisuuksia on maailma täynnä ja niihin pitää osata itse tarttua. Tietoa pitää hakea itse, samoin asiakkaita ja suhteita. Ensimmäisellä hätäisellä sähköpostikyselyllä ei pääse unelmien ammattiin.
  • Matka on pitkä. Puhutaan vuosista ennen kuin missään asiassa tulee oikeasti hyväksi. Aina voi olla parempi kuin kaveripiiri ja tyytyä paukuttelemaan henkseleitä lähiöpubissa, mutta oikea taito ja menestys vaatii vähän pidemmän ponnistuksen. On tiedossa monta iltaa jolloin makaa pää tyynyllä ja miettii tuleeko tästä koskaan mitään. Ei tule jos luovuttaa tai ei edes yritä.

Vaikka en ajattele itseäni lähellekään näiden naisten ja herrojen menestystä annan pari esimerkkiä omasta elämästäni. Keskivertopäivä alkaa klo 7.00, jolloin lähden pieneen liikuntasessioon ettei kroppa olisi kaiken istumisen jälkeen pelkkä hyödytön kasa. Sen jälkeen valun duuniin ja päivä on pulkassa iltayhdeksän maissa kun saan seuraavat mallit piirreltyä ja internetit vastailtua. Jos innostun opettelemaan esim. maalausta se alkaa tässä vaiheessa. Myös lauantait olen yleensä töissä. Palkka on usein huonompi kuin perusduunarilla, koska lähes kaikki ylimääräinen menee takaisin duuniin reissujen ja uusien välineiden muodossa. Viisas laskee tuosta 1+1 ja tajuaa, että aikaa ei kahviloissa istumiseen juurikaan jää. Olen silti äärimmäisen onnellinen tilanteeseeni. Saan matkustaa ja tehdä työtä jota rakastan. Tapaan duunissa mielenkiintoisia ihmisiä ja ystäväpiirini koostuu hyvin värikkäästä jengistä, joista moni on samalla tiellä ja kaikki auttavat toisiaan ymmärtäen kanssahörhöjen tilanteen. Tiedä missä kukin on vuoden päästä. Minä olen oppinut vajaassa kymmenessä vuodessa ihan ok lävistäjäksi, välttäväksi tatuoijaksi, vähän suspensiosta ja hiukan ties mistä. Jonain päivänä aion olla hyvä, en vain ihan ok.

Mikään ei estä muuttamasta rakasta harrastusta ammatiksi jos sitä todella haluaa. Joskus stressaa tai masentaa ja päihteet/lääkkeet vievät monet pois raiteilta. Päättäväisyydellä, oma-alotteisuudella ja sopivan terveillä elämäntavoilla pääsee kuitenkin ennemmin tai myöhemmin tilanteeseen, joista liian moni jää vain uneksimaan. Turhan usein suomalaiset keskittyvät vakoilemaan ja arvostelemaan toisten touhuja vaikka onnelliseksi tekee vasta oman elämän hallitseminen. Ota mitä tarvitset, älä mitä saat ja muista aina auttaa ystävää hädässä. Peace.

Ain’t nothing to it but to do it.

6 thoughts on “Tie.”

  1. Hyvä kirjoitus! Monesti omassa elämässä huomaa että itse on itselleen suurin jarru. On helpompaa syyttää olosuhteita ja ties mitä, kuin oikeasti tarttua toimeen ja tehdä se mistä unelmoi. Siinä vaiheessa kun ottaa itse oman elämänsä hallintaan joutuu luopumaan tekosyistä. Ei ole enää ketään toista jota syyttää siinä vaiheessa kun homma ei toimi.
    Ajattelen myös, että tavoittaakseen unelmansa on luovuttava epäonnistumisen pelosta. Ja se taitaa olla useimmille meistä se suurin askel. Pitää olla riittävän nöyrä oppiakseen ja riittävän kunnianhimoinen yrittäkseen uudestaan.
    Sulla on paljon sellaista asennetta työtäsi ja elämää kohtaan josta ottaa oppia.

    1. Kiitti! Teidän porukka kulkee kans aika kunnioitettavaa polkua. Harmi että taitaa tänä kesänä jäädä norjafilosofoinnit väliin sun kanssa. Mut ehkä suspensiossa sit?

  2. Tätä oli tosi mukava lukea! Pisti kyllä miettimään omaa elämää ja omia tavoitteitaan aikalailla.. mutta pelkästään hyvällä tavalla. 🙂

    1. Tänks. Aina kannattaa miettiä niin ei tartte katua myöhemmin. Jossain vaiheessa pitää sit vaan osaa alkaa tekemään kans.

  3. Tsemppaava ja hyvä kirjoitus! On kyllä ihan mieletön fiilis kun saavuttaa jonkin tavoitteen, varsinkin sellaisen jonka on lyönyt helvetin korkealle. Siitä että on ensimmäiset vuotensa itteensä pettyneen ihmisen paskasäkkinä ei voi kun mennä alamäen kautta ylämäkeen. Vikat neljä vuotta on ollu ihan parasta, oon tutustunu itteeni ja kasannu päätäni siihen kuntoon että voin pikkuhijaa alkaa tekemään jotain sen eteen että löydän mm. opiskelupaikan ja alan tekemään duunia josta oikeasti nautin. Myöskään harrastukset ja harrastusmahdollisuudet ei tunnu enää joltain jota ei kuitenkaan esim. tule tehtyä, voi saavuttaa, viitsi, jaksa yms. Sitä tulee ajoittain sätittyä ja hävettyä itteään liikaa ja sitten ei edes viitsi kokeilla, myöhemmin miettii että helvetti. Parhainta on kyllä se että tekee elämästään just sen näkösen kun tahtoo ilman että muitten mielipiteillä on vittuakaan väliä, kasaa ympärilleen vaan hyviä tyyppejä eikä energiasyöppöjä, laittaa itelleen rajoja, nousee ylös vaikka ottaa osumaa ja oppii antamaan itelleen anteeksi. Aina ei ole helppoa, eikä pidäkkään olla.

    Oot aivan loisto tyyppi, pidän siusta ihan ihmisenä sekä ammattilaisena. Oon ilonen että uskalsin vihdoinkin tulla avaamaan suuni enkä vaan pyöritellä päässäni mitään turhanpäiväistä “Se vihaa sua!”-pasketta enempää. Elämänasentees on just eikä melkein kohillaan ja oon onnellinen siun puolesta. Säihkyturpaa lainatakseni: HURRAA!

    1. Tänks. En haluu olla mikään jeesustelija enkä life coach, mutta oon ollu niin kauan ankee ja paska ihminen, että on kiva koittaa muitakin tapoja olla. Yhteiskunta on vinksin vonksin ja normaali elämä ei oo kaikkia varten, mutta eipä yhden ihmisen hampaidenkiristely sitä mihinkään muuta.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *