Avainsana-arkisto: videopelit

Videopelit on parhaat pelit #2.

Joululomalla oli aikaa pelailla, joten kertoillaampas vähän mitä tällä saralla on tapahtunut lähiaikoina. Pääasiassa olen pelannut viime blogista asti Heroes of the Stormia, koska se koukutti aivan täysin lyhyillä matseilla ja tiimityöskentelyn tärkeydellä. Kannattaa testaa vaikka olisi minkälaiset ennakkoasenteet muiden mobahommien puolelta. Nykyään saa pelailla viikottain vaihtuvilla kymmenellä ilmaisella ukkelilla, eikä taitoja enää lukita alkutasoilta mitenkään.

Devil May Cry

Devil May Cry jäi Xboxilla kesken ja jostain bundlesta se on steamkatalogiini ilmestynyt, joten päätin pelata sen nyt kokonaan. Nelosesta en hirveästi lämmennyt, mutta tämäpä oli vanhaa kunnon mättöä taas. Parhaiten mieleen näteistä asioista nauttivalle pelimiehelle jäi huikea visuaalinen ilme, varsinkin pari bossitappelua ja discokenttä puolesta välistä peliä. Samanlaista tykitystä ei ole aiemmissa osissa näkynyt.  Noisian ja Combichristin yhteissoundtrack sopi myös erinomaisesti luultavasti murrosikäisille suunnattuun demoniestetiikkaan.  Tyylillisesti 10/10.

Axiom Verge

Sen verran pelijuttuja seuraan että tiesin sijoittavani hyvin kun Axiom Vergen ostoskoriin lisäsin, mutta ihan näin kovaa pakettia en osannut odottaa. Vahvat amigafiilikset grafiikassa, rohkeasti modernisoitua chiptunes tyyppistä musiikkia ja aikalailla täydelliset kontrollit. Vaihtelevat, tunnistettavat alueet ja reilusti pituutta. Jos ei Heroes of the Storm olisi koukuttanut niin kovasti niin sanoisin, että Axiom oli mun vuoden 2015 peli. Ehdottomasti kannattaa tsekata vähintään soundtrack Spotifystä jos pelimusiikki nappaa. Huh huh. Ja koko peli alusta loppuun yhden ainoan miehen tekemä.

Fallout 4

Fallout nelosen kohdalla vähän jännitti jaksaako enää lisää samaa, mutta otin kuitenkin vapaan julkaisupäiväksi ja 14h putken jälkeen joutui myöntämään että jaksoihan sitä. Perinteisesti puolessa välissä kun kaikki haaste on poissa ja tappelu on aika pitkälti nähty tuli taas kyllästyminen ja parin viikon tauko, mutta nyt vajaan neljänkymmenen tunnin kohdalla juoni on pelattu ja loppuvideot nähty. Sitten odotellaan modeja, toivottavasti jotain diipimpiä kuin erilaisia karvoituskuvioita. Tuttua Fallouttiahan se oli, aseiden virittely oli ihan mukavaa, mutta asutusten rakentelu jäi minulta aika vähälle kun ei oikein auennut mitä hyötyä siitä on. Varmasti kelpaa kuitenkin monille jotka aiemmissakin osissa diggailivat sisustella kämppäänsä. Jospa seuraavassa osassa kuitenkin otettaisiin jo enempi riskejä uudistuksien suhteen.

 Borderlands 2

Borderlands 2 on toinen peli, joka jäi xboxilla muinoin kesken, useaankin otteeseen, samoin PC:llä, mutta nyt vihdoin sain pelattua sen loppuun. Tyttöystävän kanssa co-oppina joululomalla jauhettiin ja peli toimii edelleen. Eikä edes näytä rumalta. Useammankin taviksen olen saanut Borderlandseilla innostumaan FPS-peleistä suht’ helpon vaikeustason ja loputtoman lootin avulla ja taas pärjäiltiin ihan hyvin. Jos olet yksi niistä foorumien kurjista, jotka eivät keksi miten saada peliummikko tuttu pelaamaan niin suosittelen kyllä Borderlandsia. Huumorikin uppoaa monelle. Allekirjoittanutta ei ehkä lasketa siihen porukkaan.

Näiden lisäksi olen opetellut Nuclear Thronea ja aloitellut Somaa, sekä paria muuta peliä, mutta enpä vielä sano niistä mitään. No sanon sen verran että Nuclear Throne oli yksi niistä Early Access ostoista joka lunasti lupauksensa.

The Binding of Isaac: Rebirth.

Binding of Isaac: Rebirth
Binding of Isaac: Rebirth

Annoin itselleni luvan kirjoittaa muustakin kuin kehonmuokkauksesta ja tästä lähtee. Videopelit kun ovat niin kovin lähellä sydäntä.

The Binding of Isaac: Rebirth on pyörinyt julkaisusta asti kotipc:llä ja PS Vitalla lähes aina kun löytyy pienikin ripaus vapaata. Jos aamulla erehtyy mönkimään suihkun jälkeen lämpimään peittoon mörköjä tappamaan niin eihän sieltä meinaa jaksaa töihin enää millään.

Kiinnostaako pelit? Klik.