Avainsana-arkisto: tatuointi

Helsinki Ink 2016.

Dotwork kummitus

Messuilla oltiin ja messuilta tultiin! Nyt ei ole atmosfäärikuvia tarjolla kun messuaika meni aika pitkälti tiskin takana pää reisien välissä tai muuten vaan tatskaillessa. Joka päivälle olin varaillut muutaman tunnin tatuoinnin asiakkaan etureiteen ja siinähän tuli sitten jalan anatomia tutuksi sekä selkä kipeäksi ilman asiallisia huonekaluja.

Tänä vuonna näihin aikoihin tuli kymmenen vuotta täyteen siitä kun aloin enemmän tosissaan harjoitella tatuoimishommaa ihan oikeilla tavotteilla ja nyt Helsinki Inkki oli ensimmäinen isompi messu, jossa olen ollut töissä. Muistan kun ensimmäistä kertaa pääsin isolle kirkolle tatuointimessuille joskus 18-19 vuotiaana ja olin niin innoissani jälkeenpäin ettei meinannut unta saada. Eipä sitä olisi silloin epävarmana suttaajana arvannut että joskus itsekin on siellä pöydän toisella puolella taustakankaiden kanssa. Kaiken saan mitä unissa luvattiin, joku viisas sanoi laulussaan. Nyt parina viime vuonna messuilla oli vähän laimeampi meininki, josta täälläkin pariin otteeseen jo kerkesin avautua, mutta tänä vuonna oli selvästi panostettu mainostukseen ja ihmisiä oli taas vanhaan hyvään malliin. Ohjelmaakin oli joka päivälle tasaiseen tahtiin, joista itse ehdin nähdä ainoastaan Bobo’s Loco Carnivalin tutut herrat.

Lue loput messuilusta tästä.

Tramp stamp, lutkat ja tatuointitrendit.

Tramp stamp tattoo

Kun mä aloitin tatskaliikkeessä 2002 legenda sanoi perhostatuoinnin olevan huoran merkki. Tai sitä se ainakin joskus kuulemma oli ollut sanomalehtien mielestä. Samaan aikaan liikkeen penkit täyttyivät isolta osalta ensimmäistä tatuointiaan alaselkäänsä ottavista naisista. Oli vanhaa ja nuorta, köyhää ja rikasta, hyvinkoulutettua ja ei-niin-hyvinkoulutettua, lihavaa ja laihaa,  ihan laidasta laitaan. Kaikki halusivat tatuointilehdistä bongatun alaselkätribaalin, jota nykyään monet sanovat tramp stampiksi. Se oli naisilla in. Yleisestikin koko tribaalihomma oli äärimmäisen trendikäs Leo Zuluetan modernisoinnin kantauduttua vihdoin Suomeen asti.

Tästä lisää.

Haastattelu: Daniela, Miss Rock 2014.

Daniela Koskinen, Miss Rock 2014

Tällä kertaa haastattelussa on Daniela Helsingistä, vanha kollegani, jonka kanssa olen Supersankarissa puhdistanut ihmisiä verestä ja Saksassakin käytiin lävistysseminaareilla istumassa. Halusin kysellä Danielalta kuulumisia Miss Rock-vuoden jälkeen ja avata vähän kiinnostuneille millaista se touhu on käytännössä.

158 senttinen Daniela työskentelee keikkailevana meikkaaja/maskeeraajana ja myyjänä Cybershopissa. Vapaa-aikaan mahtuu koira, lenkit, sali sekä tietysti kuvaushommat.

Aloitetaan perusjutuilla jotka mua aina kiinnostaa. Mitä bodymodifikaatiota löytyy tällä hetkellä, minkä sanoisit olevan sinulle tärkein ja miksi?
Peruslävistyksiä muutama, tatuointeja alkaa olemaan ihan kiitettävä määrä, lisäksi korvissa useampi venytys. Halkaistu kieli onkin sitten jo vähän erikoisempi. Parisen vuotta sitten oli vielä rintakehässä sydämen muotoinen subdermal implant, mutta se jouduttiin poistamaan.  Tykkään aika tasapuolisesti kaikista mitä tällä hetkellä on, eniten ehkä kaipaan poskipäiden microdermaleita sekä poistettua implantia. Jonkun toisen subdermal implantin voisin kyllä ottaa uudestaan, mutta en osaa päättää mitä ja minne. Muuten tekee kyllä aina tasasin väliajoin mieli hankkia jotain uutta kehon koristetta.

Klikkaa tästä loput haastiksesta.

Haastattelu: Pauliina, bikini fitness ja tatuoinnit.

Pauliina Teittinen

Vajaa kolmekymppinen turvallisuusalalla työskentelevä Pauliina Teittinen asuu Jyväskylässä avopuolisonsa ja Lunnar Johannes Rosenrot nimisen kaniherrasmiehen kanssa. Treenaamisen lisäksi harrastuksiin kuuluvat ikonimaalaus ja moottoripyörät.

Kerro lisää ikoninmaalauksesta? Miten sellainen harrastus aloitetaan?
Itse aloitin ikonimaalauksen Kansalaisopiston alkeiskurssilta. Minulla on pitkä kuvataidehistoria, mutta myös kokemattomat voivat osallistua alkeiskurssin kautta kursseille. Ikonimaalaus on hyvin hidasta ja pikkutarkkaa puuhaa ja myös vanhoilla kirkollisilla perinteillä on iso merkitys kokonaisuudessa. Maalauskursseja järjestävät myös ortodoksikirkot ja luostarit joille kuka tahansa voi ilmoittautua. Muu maalaus on minulta jäänyt kokonaan ajanpuutteen vuoksi, mutta ikonimaalauksen koen hyvänä ja rentouttavana vastapainona fyysisesti kuormittavalle treenaamiselle.

Kuinka kauan olet harrastanut urheilua ja kuinka kauan olet treenannut ”tosissaan”?
Olen ollut aina enemmän tai vähemmän urheilullinen. Lapsena kävin yleisurheilu-/hiihtokisoissa ja erityisesti juoksu oli oma suosikkini. Olen myös ratsastanut n. 10 vuotta säännöllisesti. Koulussa liikuntatunnit olivat kuvataiteen lisäksi mieluisimmat tunnit. Murrosiässä urheilu jäi pelkkään lenkkeilyyn ja lumilautailuun, mutta täysi-ikäiseksi tultuani aloin ottamaan taas urheilua enemmän mukaan viikko-ohjelmaan. Tuli testattua paria eri kamppailulajia, mutta lopulta päädyin kuntokeskuksen ryhmäliikuntatunneille, mitä harrastin lenkkeilyn ohella noin viisi vuotta hyvin aktiivisesti kunnes marraskuussa 2012 aloin treenaamaan tavoitteellisesti kohti bikini fitness kisoja.

Minkälainen on treeniviikkosi ja kuka on laatinut treeniohjelmasi?
Treeniviikkoni riippuu jonkin verran siitä mitä kautta eletään. Yleisesti käyn 4-5 kertaa viikossa salilla treenaamassa koko kropan läpi  ja aerobista on 1-6 kertaa viikossa riippuen onko menossa harjoittelukausi vai dietti. Saan treeniohjelmani valmentajaltani Matti Haloselta. Treenien kesto vaihtelee ohjelman mukaan. Pääosin salitreenit ovat kestoltaan 60 min ja aerobiset kävellen 60 min tai vaihtoehtoisesti 20 min HIIT-harjoitteita salitreenin perään.

Lue koko juttu tästä.

Yks kaveri tekee himassa.

Hepatiitti-C piechart
Hepatiitti-C:n tartuntatavat vuodelta 2011. Hepatiitti.fi

Kävin tälläisen valaisevan keskustelun sähköpostitse erään kotitatuoijan kanssa. Kaverilla oli ihan hyvä asenne, noin vuosi tatuoimista alla ja omien sanojensa mukaan parisataa tatuointiakin oli tullut tehtyä. Parantamisen varaa tietysti on vielä reilusti. Sitten siihen itse asiaan. Tässä on suoraan lainattu keskustelu sähköpostista. Tatuoija pysyköön anonyymina.

Minä: Teet kertakäyttökamoilla vissiinki?

Tatuoija: Käytän kerttis tippejä ja nailon grippejä. autoklaavi (miten vittu kirjotetaan) ois kova, ku joutuu nyt keittelee ja dettollilla huuhtelee.

Minä: (pitkä narina ettei keittäminen ei riitä steriloimaan välineitä)

Tatuoija:  voiha paska ! Oon jostain virheellisesti ymmärtäny että keittämine riittäis. Onneks ainakaa tietosesti mitää oo tapahtunu, mutta no… vittu

Klikkaa tästä niin selviää mitä meni pieleen.

Helsinki Ink International Tattoo Convention 2013.

Backpiece kisa

On jälleen se aika kun pääsee kirjoittelemaan Helsink Ink-messuraporttia. Uudella puolella Kaapelitehdasta nojailin perjantaista lauantaihin luontokuvaajan roolissa kalliista Tuborgista naristen. Avarampi messupaikka osoittautui oikein toimivaksi ainakin näin turistille väljyytensä ja paremman ilmanvaihdon puolesta. Internet nillitti valjusta fiiliksestä, joka voi toki pitää paikkansa paikalle dokaamaan ja bailaamaan lähteneiden kohdalla vähemmän intiimin baarialueen takia, mutta itse olin tyytyväinen kun mahduin vakoilemaan tatuoimista ja kulkemaan paikasta toiseen ilman väistämättä päälle kaatuvia tuoppeja.

Lisää messuilta click.

Zombie Tattoo 5v. party minitour.

Enpä ole ennen saanut ympättyä näin paljon tatuointiliikevisiittejä viikonloppuun. Zombie Tattoon bileet houkuttelivat pojan isolle kirkolle ja reissu alkoi perjantaina L Tattoossa, jossa alunperin piti suunnitella mandaladagalakseja, mutta Linda olikin piirrellyt pelotusnaisen, jonka halusi tehdä enkä tietenkään voinut moisesta kieltäytyä. Linda on muuten tulossa tammikuussa tänne Jyväskylään ja pari aikaa on vielä jäljellä jos kiinnostaa ottaa siistiä tatskaa! Veronpalautukset jemmaan ja muhun yhteyttä…

Linda Räihän tekemä tatuointi

Entäs ne bileet?

Icelandic Tattoo Expo 14.-16.9.12.

Niceland by WORMZ

Keväällä Jussi pyysi mukaan suspensiohommiin Reykjavikin Icelandic Tattoo Expon yhteyteen enkä moisesta voinut tietenkään kieltäytyä. Nyt aika sitten tuli ja harmaana torstaipäivänä tavattiin Jussin, Noran ja Kalle Koon kanssa kentällä. Koneessa haudoin suunnitelmat nähdä lunneja ja valaita, joista ensimmäinen jäi vain unelmaksi hölmöjen lintujen muutettua talviteloille kauemmas merelle. Pyrstön verran valasta sentään bongasin aallokosta eräänä kauniina aamuna. Islannin puolella bongattiin myös Linda, joka oli meidän lisäksi ainoa suomalainen messuilla parin tyypin peruttua. Torstaina ei enää paljon muuta ehditty kuin syödä ja tehdä parit matkamuistotatuoinnit, mulle valaan pyrstö onnea tuomaan. Kaiken saan mitä unissa luvattiin.

Tästä lisää messuraporttia.

Augmented Reality.

Pelimiehet varmaan ovat nähneetkin jo kyseisen videon, mutta mainitsemisen arvoinen juttu silti. Uudessa Nintendo 3DS käsikonsolissa on mahdollisuus osoittaa vehkeen kamera oikeassa maailmassa sijaitsevia kuvia kohti, jotka konsoli muuttaa 3D-objekteiksi kuvaruudulla. Tämä veikko tatuoi itseensä yhden kuvista ja näköjään sen verran hyvin tatuointi tehtiin, että se vakuuttaa konsolin aitoudestaan. Teknologia on siisti homma. Nyt kun vielä 3DS:lle saataisiin pelaamisen arvoisia pelejä…

Zombie-Saara raportoi: 19. International Tattoo Convention Frankfurt.

Zombie Tattoo osallistui ensimmäistä kertaa ulkomaan messuille International Frankfurt tattoo conventioniin 15. – 17.4. Tässä Saaran löpinää siitä:

Onhan sitä turistina tullut pörrättyä ties missä, mutta nyt koko Zombie-porukka (Matzon, Gustav ja helpperit Saara ja Nina) oli ihan työreissulla. Matkaan lähdettiin torstaina iltapäivällä ilmeisesti viimeisenä suomalaisedustuksena. Edellä olivat kaupunkiin saapuneet jo Leena Lumilampi, Veera/Takomo, Hexa/Precious Tattoo, Tomppa/Halo Tattoo ja Mikko/Inksanity. Perillä saatiin sitten tietää, että se matkalaukku, jossa oli oikeastaan kaikki Matzonin työkamat, oli hukassa… Matzonhan oli varannut kaikki duuninsa etukäteen, joten häntä odotti perjantaina klo 15 asiakas ison kuvan kanssa, eli ei ihan juhlatunnelmissa alkanut reissu! Taksimatkalla kuski vielä mietiskeli koko matkan että ”onko se hotelli muka enää olemassa? Ei kyllä enää ole…Voiko se todellakin olla olemassa?” joten jokseenkin jännittyneet ja masentavat fiilikset oli kaikilla siinä vaiheessa. Hotelli kuitenkin oli olemassa ja jotenkin onnistuimme viettämään ihan mukavan illankin porukalla. Puoli yhdeksältä selvisi myös, että kadonnut laukkukin on matkalla hotelliin! Eli ei muuta kuin unten maille ja seuraava päivää jännittämään.

Perjantaina messuille olisi päässyt rakentamaan ständiä jo aamukymmeneltä, vaikka messut aukesivatkin vasta kolmelta. Varmasti kiva juttu niille esim. vaatemyyjille joilla sitä rakennettavaa ja järjestettävää reilusti on. Meillä ei kuitenkaan kauaa mene paikan kuntoon laittamisen kanssa, joten suuntasimme messualueelle hyvissä ajoin 12 paikkeilla. Siellä törmäsimmekin heti ensimmäisenä Leenaan, Tomppaan ja Mikkoon, joilla kaikilla oli tietysti jo ständi kunnossa oikein ruusujen kera. 🙂

Halon Tomppa

Heti huomasimme myös, että aukioloaika on hyvin viitteellinen: ihmisiä alettiin päästämään sisään siinä vaiheessa kun niitä paikalle alkoi saapumaan

Frankfurtin messuporukkaa

Samoin illalla töitä sai jatkaa tasan niin pitkään kuin halusi, vaikka läpi yön kuten jotkut tekivätkin. Sulkemisaika tarkoitti ainoastaan sitä, että sisään ei enää oteta väkeä ja kaikki palvelut (kahvilat yms.) menevät kiinni. Matzonilla meni koko ilta varatun duunin tekemiseen, mutta Gustavilta kysyttiin ikävä kyllä vain todella outoja töitä todella halvalla. Koko viikonlopun meininki tuntui muutenkin olevan ”korjaatko/teetkö loppuun jonkun muun tekemän kuvan, enkä muuten halua maksaa kuin alle puolet normaalista hinnasta”. Eli jatkossa kyllä täytyy sopia kaikki työt etukäteen, koska ne hommat ja asiakkaat olivat taas superkivoja! No, onhan sekin hyödyllistä että ehtii olemaan sosiaalinen muiden paikalla olleiden suomalaisten kanssa, seurata mitä muut artistit tekevät ja luomaan uusia kontakteja. Joten ei messuilla se hengaaminenkaan varsinaisesti hukkaan mene. Perjantaina messut menivät kiinni jo kymmeneltä, mikä oli aivan loistava ajankohta! Varsinkin kun se ei kuitenkaan rajoittanut työntekemistä. Usein harmittaa, että on ekan päivän jälkeen jo ihan raato unenpuutteesta.

Tarina jatkuu.. Klikkaa tästä lukeaksesi lisää!