Avainsana-arkisto: tatuointi

Tatuointi kaulaan, sormiin, päähän, miksi ei?

Niska tatuointi

Mulla on somessa paljon kuvia tatuoinneista, joita olen tehnyt päähän, kaulaan, kämmenselkiin, sormiin, naamaan ja niitä kysellään tasaiseen tahtiin. Valitettavasti en kuitenkaan aina suostu sellaisia tekemään ja sekös monia ihmetyttää. En myöskään ole ainut tatuoija, joka on tällä linjalla. Tässäpä minun kantani asiaan.

Itseltäkin löytyy aika paljon tatuointeja näkyvillä paikoilla. Pää tatuoitu, naamassa pari pientä, kämmenet ja sormet täynnä, kaula yms. En siis ole näitä tatuointeja vastaan. Pidän silti toistaiseksi naaman tatuoimatta ja kurkkuakin olen säästellyt tyhjänä. Mikäpä kiire tässä on. Se mikä minut ja monet tatuoijat erottaa asiakkaista on meidän työpaikka. Mulla on pitkälti yli kymmenen vuotta takana tätä hommaa eikä se toivottavasti ole hetkeen vaihtumassa. Olen myös tehnyt useamman vaihtoehtoisen suunnitelman tulevaisuuden varalle ja olen aikuinen. En usko, että ulkonäölläni on enää hirveästi väliä työasioissa ja olen suht’ sinut itseni kanssa. Voin myöntää että parikymppisenä olin vielä aika pihalla monista asioista.

Siinä on ensimmäinen syy miksi en tee tuntemattomalle, juuri täysikäiseksi tulleelle asiakkaalle ensimmäisiä tatuointeja näkyvälle paikalle. Parikymppisenä on helppo sanoa miten millään ei ole väliä, ei mun tartte hakea töihin mihin en halua ja mihin ei palkata jos on tatuointi naamassa. Niin itsekin sanoin. Olen tatuoinut ja lävistänyt monia asiakkaitani jo reilusti yli kymmenen vuotta ja voin pelkästään sen perusteella kertoa että tilanteet muuttuvat, ihan täyteen tatuoiduillakin ihmisillä. Saadaan lapsia, tulee yt-neuvotteluja, asuinpaikka muuttuu ja yhtäkkiä pitääkin ottaa vastaan töitä mitä sattuu saamaan. Ehkä täytyy tehdä vaikutus vuokraisäntiin, päiväkodintäteihin, toisten lasten isiin ja äiteihin, joskus vasten tahtoaan. Sitä se elämä on, halusi nuorena mitä tahansa. Joillekin pari ensimmäistä tatuointia voi riittää ja kiinnostus siirtyy muihin juttuihin vaikka ensi-innostus on kuinka kova. Sitten kun elämä heittelee ja tatuoinnit eivät olekkaan enää se ykkösjuttu, voi olla ihan mukavaa ettei ne pari ainutta tatuointia olekaan kaulassa ja naamassa.

Jos sitten puhutaan ihmisistä joille tatuoinnit ovat vanhanakin kaikki kaikessa, näkyvät paikat voivat olla silti järkevä jättää myöhemmäksi. Suurin osa tatuointiharrastajista kehittää ”tatuointimakuaan” vuosien varrella suuntaan tai toiseen. Usein homma menee suurinpiirtein niin että ensin otetaan pari pienempää tekstiä tai symbolia, sitten joku isompi kuva aiheesta joka sillä hetkellä on paljon esillä ja kun tatuointihommaa seurataan innostuneena päivittäin, löytyy lehdistä, instasta, telkkarista, jostain tyyli tai aihe, joka on juuri se oma juttu. Vaikka ensimmäinen tatuointi on mandala, voi olla että siinä hetkessä ei muusta tiedetä ja myöhemmin paljastuukin, että traditionaalityyli on se mikä iskee koviten. Kenties omaa juttua ei vielä tällä hetkellä ole edes kunnolla keksitty ja se parin vuoden päästä ilmestyy, kuten vaikka vesivärityylin kanssa kävi jokunen vuosi sitten. Kun oma tyyli löytyy, voi olla kurjaa, että ulkonäön määrittelee näkyvällä paikalla oleva ”vanha juttu”. Kun selviää, että haluaa kokonaisen japanilaisen bodysuitin käsiä ja persettä myöten, mutta kämmenselät ja kaula on koristeltu tribaaleilla tai myöhemmin merkityksettömillä teksteillä. Japanityyli jää vaatteet päällä muille salaisuudeksi, mutta tribaali näkyy aina. Tämä on osa tatuointien viehätystä, mutta  sen takia tykkään itse neuvoa asiakkaitani ottamaan ensimmäisiä tatuointeja paikkoihin, joista ne eivät heti ota silmään ja joissa ne on kenties hieman helpompi peittää tai muokata osaksi myöhempää kokonaisuutta.  Koska minä olen tatuoijana se, joka peiton ja suunnittelutyön tekee. Ja uskokaa pois, sitä duunia on nykyään paljon.

En siis pidä ketään tyhmänä tai ole henkilökohtaisesti ilkeä, tuskimpa muutkaan tatuoijat, jotka jättävät näkyvät paikat tekemättä tai kuvittavat ne vasta kun muu kroppa alkaa olla täynnä. Yritämme vaan ajatella asiakkaan parasta. Joskus se voi mennä tietysti ylisuojeluksi kun emme tunne kaikkia ja jokaisella on oikeus valita tatuoija, joka kysymättä tekee mitä pyydetään. Tämä on vaan minun tapani toimia ja toivottavasti joku nyt ymmärtää miksi näin.

Helsinki Ink 2016.

Dotwork kummitus

Messuilla oltiin ja messuilta tultiin! Nyt ei ole atmosfäärikuvia tarjolla kun messuaika meni aika pitkälti tiskin takana pää reisien välissä tai muuten vaan tatskaillessa. Joka päivälle olin varaillut muutaman tunnin tatuoinnin asiakkaan etureiteen ja siinähän tuli sitten jalan anatomia tutuksi sekä selkä kipeäksi ilman asiallisia huonekaluja.

Tänä vuonna näihin aikoihin tuli kymmenen vuotta täyteen siitä kun aloin enemmän tosissaan harjoitella tatuoimishommaa ihan oikeilla tavotteilla ja nyt Helsinki Inkki oli ensimmäinen isompi messu, jossa olen ollut töissä. Muistan kun ensimmäistä kertaa pääsin isolle kirkolle tatuointimessuille joskus 18-19 vuotiaana ja olin niin innoissani jälkeenpäin ettei meinannut unta saada. Eipä sitä olisi silloin epävarmana suttaajana arvannut että joskus itsekin on siellä pöydän toisella puolella taustakankaiden kanssa. Kaiken saan mitä unissa luvattiin, joku viisas sanoi laulussaan. Nyt parina viime vuonna messuilla oli vähän laimeampi meininki, josta täälläkin pariin otteeseen jo kerkesin avautua, mutta tänä vuonna oli selvästi panostettu mainostukseen ja ihmisiä oli taas vanhaan hyvään malliin. Ohjelmaakin oli joka päivälle tasaiseen tahtiin, joista itse ehdin nähdä ainoastaan Bobo’s Loco Carnivalin tutut herrat.

Lue loput messuilusta tästä.

Tramp stamp, lutkat ja tatuointitrendit.

Tramp stamp tattoo

Kun mä aloitin tatskaliikkeessä 2002 legenda sanoi perhostatuoinnin olevan huoran merkki. Tai sitä se ainakin joskus kuulemma oli ollut sanomalehtien mielestä. Samaan aikaan liikkeen penkit täyttyivät isolta osalta ensimmäistä tatuointiaan alaselkäänsä ottavista naisista. Oli vanhaa ja nuorta, köyhää ja rikasta, hyvinkoulutettua ja ei-niin-hyvinkoulutettua, lihavaa ja laihaa,  ihan laidasta laitaan. Kaikki halusivat tatuointilehdistä bongatun alaselkätribaalin, jota nykyään monet sanovat tramp stampiksi. Se oli naisilla in. Yleisestikin koko tribaalihomma oli äärimmäisen trendikäs Leo Zuluetan modernisoinnin kantauduttua vihdoin Suomeen asti.

Tästä lisää.

Haastattelu: Daniela, Miss Rock 2014.

Daniela Koskinen, Miss Rock 2014

Tällä kertaa haastattelussa on Daniela Helsingistä, vanha kollegani, jonka kanssa olen Supersankarissa puhdistanut ihmisiä verestä ja Saksassakin käytiin lävistysseminaareilla istumassa. Halusin kysellä Danielalta kuulumisia Miss Rock-vuoden jälkeen ja avata vähän kiinnostuneille millaista se touhu on käytännössä.

158 senttinen Daniela työskentelee keikkailevana meikkaaja/maskeeraajana ja myyjänä Cybershopissa. Vapaa-aikaan mahtuu koira, lenkit, sali sekä tietysti kuvaushommat.

Aloitetaan perusjutuilla jotka mua aina kiinnostaa. Mitä bodymodifikaatiota löytyy tällä hetkellä, minkä sanoisit olevan sinulle tärkein ja miksi?
Peruslävistyksiä muutama, tatuointeja alkaa olemaan ihan kiitettävä määrä, lisäksi korvissa useampi venytys. Halkaistu kieli onkin sitten jo vähän erikoisempi. Parisen vuotta sitten oli vielä rintakehässä sydämen muotoinen subdermal implant, mutta se jouduttiin poistamaan.  Tykkään aika tasapuolisesti kaikista mitä tällä hetkellä on, eniten ehkä kaipaan poskipäiden microdermaleita sekä poistettua implantia. Jonkun toisen subdermal implantin voisin kyllä ottaa uudestaan, mutta en osaa päättää mitä ja minne. Muuten tekee kyllä aina tasasin väliajoin mieli hankkia jotain uutta kehon koristetta.

Klikkaa tästä loput haastiksesta.

Haastattelu: Pauliina, bikini fitness ja tatuoinnit.

Pauliina Teittinen

Vajaa kolmekymppinen turvallisuusalalla työskentelevä Pauliina Teittinen asuu Jyväskylässä avopuolisonsa ja Lunnar Johannes Rosenrot nimisen kaniherrasmiehen kanssa. Treenaamisen lisäksi harrastuksiin kuuluvat ikonimaalaus ja moottoripyörät.

Kerro lisää ikoninmaalauksesta? Miten sellainen harrastus aloitetaan?
Itse aloitin ikonimaalauksen Kansalaisopiston alkeiskurssilta. Minulla on pitkä kuvataidehistoria, mutta myös kokemattomat voivat osallistua alkeiskurssin kautta kursseille. Ikonimaalaus on hyvin hidasta ja pikkutarkkaa puuhaa ja myös vanhoilla kirkollisilla perinteillä on iso merkitys kokonaisuudessa. Maalauskursseja järjestävät myös ortodoksikirkot ja luostarit joille kuka tahansa voi ilmoittautua. Muu maalaus on minulta jäänyt kokonaan ajanpuutteen vuoksi, mutta ikonimaalauksen koen hyvänä ja rentouttavana vastapainona fyysisesti kuormittavalle treenaamiselle.

Kuinka kauan olet harrastanut urheilua ja kuinka kauan olet treenannut ”tosissaan”?
Olen ollut aina enemmän tai vähemmän urheilullinen. Lapsena kävin yleisurheilu-/hiihtokisoissa ja erityisesti juoksu oli oma suosikkini. Olen myös ratsastanut n. 10 vuotta säännöllisesti. Koulussa liikuntatunnit olivat kuvataiteen lisäksi mieluisimmat tunnit. Murrosiässä urheilu jäi pelkkään lenkkeilyyn ja lumilautailuun, mutta täysi-ikäiseksi tultuani aloin ottamaan taas urheilua enemmän mukaan viikko-ohjelmaan. Tuli testattua paria eri kamppailulajia, mutta lopulta päädyin kuntokeskuksen ryhmäliikuntatunneille, mitä harrastin lenkkeilyn ohella noin viisi vuotta hyvin aktiivisesti kunnes marraskuussa 2012 aloin treenaamaan tavoitteellisesti kohti bikini fitness kisoja.

Minkälainen on treeniviikkosi ja kuka on laatinut treeniohjelmasi?
Treeniviikkoni riippuu jonkin verran siitä mitä kautta eletään. Yleisesti käyn 4-5 kertaa viikossa salilla treenaamassa koko kropan läpi  ja aerobista on 1-6 kertaa viikossa riippuen onko menossa harjoittelukausi vai dietti. Saan treeniohjelmani valmentajaltani Matti Haloselta. Treenien kesto vaihtelee ohjelman mukaan. Pääosin salitreenit ovat kestoltaan 60 min ja aerobiset kävellen 60 min tai vaihtoehtoisesti 20 min HIIT-harjoitteita salitreenin perään.

Lue koko juttu tästä.

Yks kaveri tekee himassa.

Hepatiitti-C piechart
Hepatiitti-C:n tartuntatavat vuodelta 2011. Hepatiitti.fi

Kävin tälläisen valaisevan keskustelun sähköpostitse erään kotitatuoijan kanssa. Kaverilla oli ihan hyvä asenne, noin vuosi tatuoimista alla ja omien sanojensa mukaan parisataa tatuointiakin oli tullut tehtyä. Parantamisen varaa tietysti on vielä reilusti. Sitten siihen itse asiaan. Tässä on suoraan lainattu keskustelu sähköpostista. Tatuoija pysyköön anonyymina.

Minä: Teet kertakäyttökamoilla vissiinki?

Tatuoija: Käytän kerttis tippejä ja nailon grippejä. autoklaavi (miten vittu kirjotetaan) ois kova, ku joutuu nyt keittelee ja dettollilla huuhtelee.

Minä: (pitkä narina ettei keittäminen ei riitä steriloimaan välineitä)

Tatuoija:  voiha paska ! Oon jostain virheellisesti ymmärtäny että keittämine riittäis. Onneks ainakaa tietosesti mitää oo tapahtunu, mutta no… vittu

Klikkaa tästä niin selviää mitä meni pieleen.

Helsinki Ink International Tattoo Convention 2013.

Backpiece kisa

On jälleen se aika kun pääsee kirjoittelemaan Helsink Ink-messuraporttia. Uudella puolella Kaapelitehdasta nojailin perjantaista lauantaihin luontokuvaajan roolissa kalliista Tuborgista naristen. Avarampi messupaikka osoittautui oikein toimivaksi ainakin näin turistille väljyytensä ja paremman ilmanvaihdon puolesta. Internet nillitti valjusta fiiliksestä, joka voi toki pitää paikkansa paikalle dokaamaan ja bailaamaan lähteneiden kohdalla vähemmän intiimin baarialueen takia, mutta itse olin tyytyväinen kun mahduin vakoilemaan tatuoimista ja kulkemaan paikasta toiseen ilman väistämättä päälle kaatuvia tuoppeja.

Lisää messuilta click.

Zombie Tattoo 5v. party minitour.

Enpä ole ennen saanut ympättyä näin paljon tatuointiliikevisiittejä viikonloppuun. Zombie Tattoon bileet houkuttelivat pojan isolle kirkolle ja reissu alkoi perjantaina L Tattoossa, jossa alunperin piti suunnitella mandaladagalakseja, mutta Linda olikin piirrellyt pelotusnaisen, jonka halusi tehdä enkä tietenkään voinut moisesta kieltäytyä. Linda on muuten tulossa tammikuussa tänne Jyväskylään ja pari aikaa on vielä jäljellä jos kiinnostaa ottaa siistiä tatskaa! Veronpalautukset jemmaan ja muhun yhteyttä…

Linda Räihän tekemä tatuointi

Entäs ne bileet?

Icelandic Tattoo Expo 14.-16.9.12.

Niceland by WORMZ

Keväällä Jussi pyysi mukaan suspensiohommiin Reykjavikin Icelandic Tattoo Expon yhteyteen enkä moisesta voinut tietenkään kieltäytyä. Nyt aika sitten tuli ja harmaana torstaipäivänä tavattiin Jussin, Noran ja Kalle Koon kanssa kentällä. Koneessa haudoin suunnitelmat nähdä lunneja ja valaita, joista ensimmäinen jäi vain unelmaksi hölmöjen lintujen muutettua talviteloille kauemmas merelle. Pyrstön verran valasta sentään bongasin aallokosta eräänä kauniina aamuna. Islannin puolella bongattiin myös Linda, joka oli meidän lisäksi ainoa suomalainen messuilla parin tyypin peruttua. Torstaina ei enää paljon muuta ehditty kuin syödä ja tehdä parit matkamuistotatuoinnit, mulle valaan pyrstö onnea tuomaan. Kaiken saan mitä unissa luvattiin.

Tästä lisää messuraporttia.

Augmented Reality.

Pelimiehet varmaan ovat nähneetkin jo kyseisen videon, mutta mainitsemisen arvoinen juttu silti. Uudessa Nintendo 3DS käsikonsolissa on mahdollisuus osoittaa vehkeen kamera oikeassa maailmassa sijaitsevia kuvia kohti, jotka konsoli muuttaa 3D-objekteiksi kuvaruudulla. Tämä veikko tatuoi itseensä yhden kuvista ja näköjään sen verran hyvin tatuointi tehtiin, että se vakuuttaa konsolin aitoudestaan. Teknologia on siisti homma. Nyt kun vielä 3DS:lle saataisiin pelaamisen arvoisia pelejä…