Avainsana-arkisto: narina

Ristiriitoja.

Pondering girl

Ammattitatuoijat ovat usein hanakasti kotitatuoimista vastaan. Perustellaan miten epäreilua on kun kilpailija ei maksa veroja, ei tiedä hygieniasta mitään ja keittiöstudiokin on likainen. Samaan aikaan ammattilaiset itse tatuoivat festareilla ja baareissa, väittäisin että erittäin epähygieenisissä oloissa, eikä se ole niin justiinsa onko asiakas selvinpäin, kyllähän jokainen baarissa pari ottaa. Joitain vuosia sitten naristiin miten epäeettistä on pitää tatuointi-/lävistysliikettä parturin yhteydessä, siinähän on hiuksia ja pölyä haavat täynnä. Vaan nyt kun miesten barbershopit ovat pikkuhiljaa yleistymässä, sopivat studion ylimääräiset vuokratuolit mukavasti partureillekin ja mahtuu sinne oma rakas bulldoggikin kätevästi nurkkaan työpäiväksi. Onhan sillä oma rätti, jonka päällä sen on käsketty nukkua. Eikä vuonna 2015 lähellekään kaikissa tatuointiliikkeissä voi maksaa kortilla kun u know. Kuinka ammattitatuoiminen poikkeaa kotitatuoimisesta näissä tapauksissa?

Tramp stamp, lutkat ja tatuointitrendit.

Tramp stamp tattoo

Kun mä aloitin tatskaliikkeessä 2002 legenda sanoi perhostatuoinnin olevan huoran merkki. Tai sitä se ainakin joskus kuulemma oli ollut sanomalehtien mielestä. Samaan aikaan liikkeen penkit täyttyivät isolta osalta ensimmäistä tatuointiaan alaselkäänsä ottavista naisista. Oli vanhaa ja nuorta, köyhää ja rikasta, hyvinkoulutettua ja ei-niin-hyvinkoulutettua, lihavaa ja laihaa,  ihan laidasta laitaan. Kaikki halusivat tatuointilehdistä bongatun alaselkätribaalin, jota nykyään monet sanovat tramp stampiksi. Se oli naisilla in. Yleisestikin koko tribaalihomma oli äärimmäisen trendikäs Leo Zuluetan modernisoinnin kantauduttua vihdoin Suomeen asti.

Tästä lisää.

Finland Tattoo Convention Bar Erotic Fun Times 2015.

awinner

Joko teidän kaupungissa on tatuointimessut? Ai kahdet vaan, meillä on neljät! Muistaako joku miten musiikkifestareiden suosiolle kävi muutama kesä sitten kun joka kylä järjesti omansa ja Yön sekä Elan kuuli vähintään paristi parvekkeelleen asui missä tahansa? Vieläks laulu raikaa?

Festarien myötä festaritatskaamisesta meni fiilis joten tällä vuosikymmenellä tatuoidaan baarissa. Eihän se ole kännisten parikymppisten tatuoimista helpon rahan ja pillun perässä vaan se on pyhän Ihotaiteen tuomista kätevästi massojen ulottuville.  Ne on messut, siellä järjestetään tatuointikisatkin. Aika jännä ois jos voittais tällä kolmessa 4h sessiossa hangatulla tyttöystävän kuvalla kaks muuta kisaan kotitekosilla hämähäkeillä ja rolling stones logoilla ilmoittanutta.

Kitinä jatkuu tästä.

Yks kaveri tekee himassa.

Hepatiitti-C piechart
Hepatiitti-C:n tartuntatavat vuodelta 2011. Hepatiitti.fi

Kävin tälläisen valaisevan keskustelun sähköpostitse erään kotitatuoijan kanssa. Kaverilla oli ihan hyvä asenne, noin vuosi tatuoimista alla ja omien sanojensa mukaan parisataa tatuointiakin oli tullut tehtyä. Parantamisen varaa tietysti on vielä reilusti. Sitten siihen itse asiaan. Tässä on suoraan lainattu keskustelu sähköpostista. Tatuoija pysyköön anonyymina.

Minä: Teet kertakäyttökamoilla vissiinki?

Tatuoija: Käytän kerttis tippejä ja nailon grippejä. autoklaavi (miten vittu kirjotetaan) ois kova, ku joutuu nyt keittelee ja dettollilla huuhtelee.

Minä: (pitkä narina ettei keittäminen ei riitä steriloimaan välineitä)

Tatuoija:  voiha paska ! Oon jostain virheellisesti ymmärtäny että keittämine riittäis. Onneks ainakaa tietosesti mitää oo tapahtunu, mutta no… vittu

Klikkaa tästä niin selviää mitä meni pieleen.

Jos kuolen tänään.

Tribaali

Omenamessias Steve Jobs kertoi katsoneensa joka aamu peiliin ja miettineensä : ”Jos kuolen tänään, haluaisinko tehdä mitä aion tänään tehdä?” ja jos vastaus oli liian usein ei, hän teki muutoksia. Kun aloin tatuoimaan olin lävistellyt pitkään ja se homma kävi joskus aika monotoniseksi ja arkiseksi(nykyisin rakkaus lävistyksiin on tullut takaisin kovempana kuin koskaan), joten otin tatuoinneissa linjan tehdä vain kivoja kuvia kivoille asiakkaille pitääkseni sen raikkaana ja mielenkiintoisena. Näin se menikin pitkään, mutta nyt kun on oma studio ja paljon enemmän kysyntää olen tehnyt lähes kaikkea mahdollista kaikille mahdollisille ihmisille, olenhan kohtelias. Tällä viikolla tuli mitta täyteen ja otan ikiviisaan Steven neuvoista vaarin.

Rakastan tatuointeja, jotka ovat hauskoja, esteettisiä, rankkoja, taiteellisia, arvoituksellisia, typeriä, mitä tahansa kunhan ne herättävät edes jonkinlaisen reaktion. En pidä mistään tietystä genrestä muita enempää, on toki joitain joita luulen osaavani paremmin kuin toisia, mutta pidän kaikkia yhtä tarpeellisina ja kauniina kunhan ne on toteutettu hyvin. Seuraan kaikkien tyylien tatuoijia ja kyllästyn jos teen vain yhdenlaista kuvaa pitkään. Kuten olen monelle asiakkaalle kertonut kysyttäessä ”onks jotain kuvaa jota et suostu tekemään?” että oikeastaan on vain yksi laji tatuointeja, joista en pidä ja ne ovat täysin neutraalit, merkityksettömät, yleensä tämän kuukauden trendikuvat. Kymmenen ensimmäistä vuotta tatuointiliikkeessä työskennellessäni en nähnyt unisieppareita kuin keski-iän ylittäneillä susicollegeintiaaneilla, joille ne sopivat kuin karjala käteen, kunnes hollywood räjäytti siepparit teinien tietouteen ja vuoden verran niitä tehtiin enemmän kuin koskaan. Nyt ne ovat jo passé ja menneisyyden juttu, joita sama hollywood lasereilla käristää iholtaan. Tatuointipenkeissä pörisee uusi sosiaalisen median ylisaturoima villitys, joka haihtuu pois yhtä nopeasti kuin tulikin. Näiden tatuointien tekeminen loppuu nyt. Tatuointi on jokaisen oma valinta ja kunnioitan sitä, mutta en osaa itse nähdä osassa tatuointeja mitään tatuoimisen arvoista, joten niiden toteuttaminen vaaditulla keskittymisellä on minulle vaikeaa. Kansankielellä ei kiinnosta.

Meillä on täällä useampi tatuoija tekemässä kaikenlaisia tatuointeja, joten saat varmasti haluamasi tatuoinnin. Itse joudun nyt kiinnittämään huomioni toisaalle, toisenlaisiin kuviin, koska en halua hapuilla kohti valkoista valoa ikuisuusmerkin muotoon taivutettu #wikiquote palaneena verkkokalvoille.

Otatteks harjottelioita??

Tyttö koodaa

Tästä aiheesta olen tekemässä vähän isompaakin postausta, mutta se vie aikaa enkä lisää siihen omia mielipiteitä, joten teaserina kirjoitan ne etukäteen. Kevät tulee taas, päästötodistus on kourassa tai limbossa ja hommia pitäis keksiä. Kuinka päästä kehonmuokkausalalle?

Suurin osa hakemuksista minulle on aina tullut sähköpostilla tuntemattomilta ihmisiltä. Joskus niiden loppuun on jopa muistettu lisätä semmoinen pieni yksityiskohta kuin nimi. Otsikko harvoin on millään tavalla huomiotaherättävä, yleensä ”MOI” tai jäänyt sekin kokonaan. Mailien sisältö on lähes aina pari riviä tyyliin ”moi otatteko harjottelijoita” tai ”miten pääsee lävistäjäks?” Näinkö ihmiset hakevat töihin ”oikeisiinkin” ammatteihin ja valittavat kun työmarkkinoilla ei ole mitään tarjolla? En turhaan selitä mikä tässä mättää, jos ei sitä itse tajua niin elämä tulee tarjoamaan monta suljettua ovea.

Narinaa? Tästä.

Nyt 50% alennus harjoittelijan töistä!

Careers

Isommista kaupungeista löytyy jokaisesta pari kampaamoa/lävistysliikettä, joissa tuntuu olevan aina tälläinen tarjous lävistyksissä menossa. Mihin ne kaikki harjoittelijat päätyvät? Muihin töihin muutaman kuukauden päästä kun 20e per lävistys ei riitä edes minimipalkkaan ja seuraava harjoittelija tarjouksineen pitää saada hommiin. Missä vaiheessa kukaan oppii oikeasti hyväksi? Ei ikinä.

On se vaan niin kovin surullista jos työntekijä vaihtuu yhtä tiuhaan kuin printteri johon ei kannata ostaa mustetta kun uusi Canon on halvempi. Kun ei osata vaatia enempää niin ihmisistäkin tulee keskinkertaista kertakäyttölällyä. Niin alalla kuin alalla. Jos haluat laatua niin osta laatua, jos haluat laadukkaita palveluja niin maksa laadukkaista palveluista niille, joita kiinnostaa muukin kuin etelänmatkat. Ellet ole varaamassa matkaa etelään.

Hyvää uutta vuotta! 2012 kannattaa hoitaa jotenkin näin.