Ystäviini ja tuttuihini kuuluu paljon samanhenkisiä ihmisiä, jotka eivät tyydy siihen mitä saavat vaan lyövät tavoitteet aina korkeammalle. Olen seurannut monen kehitystä vuosia ja nyt ompelijakaveri tekee pukuja linnanjuhliin ja lehtiin, sideshowkavereilla on keikkoja ympäri maailmaa televisiosta teatteriin, tatuoijat lentelevät ympäri messuja keräämässä palkintoja, muusikot esiintyvät täysille saleille toisella puolella palloa ja niin edelleen. Jokaisella homma alkoi harrastuksesta ja on tuhansien tuntien jälkeen avannut ovet kaikenlaisiin erikoisseikkailuihin.

Mietiskelin siinä painot kourassa yhdistäviä tekijöitä näissä hepuissa sekä itsessäni ja kasasin tälläisen listan:

• Tehokas ajankäyttö. Jos haluaa hyväksi jossain asiassa, pitää osata tehdä valintoja mihin käyttää minuuttinsa. Viekö joku toimi sinua lähemmäs vai kauemmas päämäärästä? Onko baari-ilta tärkeämpi kuin piirtää hyvä tatuointimalli seuraavan päivän asiakkaalle? Tekeekö viisi tuntia Facebookkia päivässä paremmaksi muusikoksi? Jostain on karsittava.
• Yksin maailmaa vastaan. Ystävät ja perhe jäävät yleensä kotiin kun lähtee soittamaan rokkia pitkälle kiertueelle. Kaverit eivät aina ymmärrä miksei voi tulla istumaan iltaa jos täytyy piirtää kaavoitukset tärkeän asiakkaan pukuun ja joskus tovereita häviää matkalla intressien ja elämäntilanteiden vaihtuessa. Onneksi uusia löytyy aina.
• Raha kulkee kädestä suuhun. Monella erikoisalalla joutuu hyvin pitkään uhraamaan lähes kaiken rahan kehityksensä eteen ennen kuin saa kunnolla mainetta ja työtä. Meni se raha sitten koulutusmatkoihin, kursseihin, materiaaleihin, välineisiin tai tilavuokriin. Ipadit ja Louis Vuittonit jäävät helposti ostamatta.
• Oma-aloitteisuus. Ketään ei ole haettu kotoa laulamaan heviä tai halkomaan kieliä. Ketään ei kiinnosta aikuisen ihmisen vuodatus keskustelufoorumeilla kun unelmat eivät täyty. Tilaisuuksia on maailma täynnä ja niihin pitää osata itse tarttua. Tietoa pitää hakea itse, samoin asiakkaita ja suhteita. Ensimmäisellä hätäisellä sähköpostikyselyllä ei pääse unelmien ammattiin.
• Matka on pitkä. Puhutaan vuosista ennen kuin missään asiassa tulee oikeasti hyväksi. Aina voi olla parempi kuin kaveripiiri ja tyytyä paukuttelemaan henkseleitä lähiöpubissa, mutta oikea taito ja menestys vaatii vähän pidemmän ponnistuksen. On tiedossa monta iltaa jolloin makaa pää tyynyllä ja miettii tuleeko tästä koskaan mitään. Ei tule jos luovuttaa tai ei edes yritä.

Vaikka en ajattele itseäni lähellekään näiden naisten ja herrojen menestystä annan pari esimerkkiä omasta elämästäni. Keskivertopäivä alkaa klo 7.00, jolloin lähden pieneen liikuntasessioon ettei kroppa olisi kaiken istumisen jälkeen pelkkä hyödytön kasa. Sen jälkeen valun duuniin ja päivä on pulkassa iltayhdeksän maissa kun saan seuraavat mallit piirreltyä ja internetit vastailtua. Jos innostun opettelemaan esim. maalausta se alkaa tässä vaiheessa. Myös lauantait olen yleensä töissä. Palkka on usein huonompi kuin perusduunarilla, koska lähes kaikki ylimääräinen menee takaisin duuniin reissujen ja uusien välineiden muodossa. Viisas laskee tuosta 1+1 ja tajuaa, että aikaa ei kahviloissa istumiseen juurikaan jää. Olen silti äärimmäisen onnellinen tilanteeseeni. Saan matkustaa ja tehdä työtä jota rakastan. Tapaan duunissa mielenkiintoisia ihmisiä ja ystäväpiirini koostuu hyvin värikkäästä jengistä, joista moni on samalla tiellä ja kaikki auttavat toisiaan ymmärtäen kanssahörhöjen tilanteen. Tiedä missä kukin on vuoden päästä. Minä olen oppinut vajaassa kymmenessä vuodessa ihan ok lävistäjäksi, välttäväksi tatuoijaksi, vähän suspensiosta ja hiukan ties mistä. Jonain päivänä aion olla hyvä, en vain ihan ok.

Mikään ei estä muuttamasta rakasta harrastusta ammatiksi jos sitä todella haluaa. Joskus stressaa tai masentaa ja päihteet/lääkkeet vievät monet pois raiteilta. Päättäväisyydellä, oma-alotteisuudella ja sopivan terveillä elämäntavoilla pääsee kuitenkin ennemmin tai myöhemmin tilanteeseen, joista liian moni jää vain uneksimaan. Turhan usein suomalaiset keskittyvät vakoilemaan ja arvostelemaan toisten touhuja vaikka onnelliseksi tekee vasta oman elämän hallitseminen. Ota mitä tarvitset, älä mitä saat ja muista aina auttaa ystävää hädässä. Peace.

Ain’t nothing to it but to do it.

Jaa/lähetä Facebook yms.

Se on aika taas Suspension Sunday-päivitykselle. Itse pärähdin Helsinkiin lauantaina, jolloin pääsin Jussin ja Larin opastuksella suorittamaan ensimmäisen kielenhalkaisuni. Tai no puolet siitä. Kaikki selvisivät ammattitaidon ja huonon huumorin yhdistelmällä ja hommasta jäi hyvä fiilis. En tee näitä asiakkaille luultavasti koskaan, joten hintakyselyt ja innostukset kannattaa edelleen ohjata edellämainituille henkilöille. Infoa voin kyllä antaa. Illalla pidettiin Supersankari Suspension Teamin tatskabileet, joissa tosin tatuoiminen ja biletyskin jäivät aika vähille. Työpäivä kuitenkin sunnuntaina.

Sunnuntai meni taas leppoisalla tahdilla, mukana oli muutama ensikertalainen, joten kaikki eivät ilmassa useaa tuntia viihtyneet. Muutama suicide, pari lotusta ja angel taisi olla päivän saldo. Itse touhusin mahdollisimman paljon kaikkea erilaista, joten kuvia en kerennyt montaakaan räpsiä. Seuraava kerta onkin sitten heinäkuun loppupäässä, mukaan vaan!

Pari reissuakin varmistui, heinäkuun lopulla jälleen Oslon Susconiin ja syyskuun puolessa välissä Paradise Tattoo & Piercingin mukana Islannin tatuointimessuille Reykjavíkiin. Paljon koukkuhommia ja sehän ei haittaa. Hyvät keväät teille jos ei taas hetkeen kuulu mitään!

Jaa/lähetä Facebook yms.

Kun vuosi sitten aloitin tämän blogin oli aikaa vaikka kuinka. Ajattelin täyttää tyhjiön kirjoittamalla vaihteeksi jotain, mutta sitten tilalle tulikin oikeita töitä. Se tietysti on erittäin positiivista.

Olen koittanut säätää erilaisia, vähemmän aikaa vieviä systeemejä asioiden päivittelyyn, joista tärkeimpänä tällä hetkellä Facebook, josta löydyn bodyctrl nimellä. Sieltä löytyy tarjouksia ja vähemmän tärkeät kuvapäivitykset, mutta pidemmät tekstit, kuten reissuraportit ja sekalaiset ajatukset kehonmuokkauksesta kirjoitan edelleen tänne. Instagrammista löydyn myös bodyctrl nimellä ja siellä on sekalaista kuvaa ties mistä. Twitterissä myös bodyctrl.

Jos minua haluaa lähestyä duunin merkeissä, suosittelen perinteistä sähköpostia, puhelinta tai visiittiä liikkeelle, koska Facebookin kyselyitä on kovin vaikea ottaa vakavasti. Paristakymmenestä “moi oisko sulla aikaa tos ens torstaina” tai “mua kiinnostas ottaa semmonen ja semmonen kuva”-kommentista ehkä yksi johtaa oikeaan tapahtumaan oikeassa elämässä, joten en kovin paljon arvoa niille osaa laittaa.

Paljon on ideoita päivityksiin, mutta aikaa kovin vähän kun pitäisi kaunistaa omaa kroppaa, toisia ja vielä paperiakin aina kun mahdollista. Ei auta kuin hyväksyä vähäksi aikaa, että kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa ja mennä sillä.

Jaa/lähetä Facebook yms.

Jaa/lähetä Facebook yms.

Kun pienenä poikana näin Alien 3:n ensimmäistä kertaa (ja heti perään tietysti piti löytää ne paremmat edeltäjät) ja sen tekemisestä kertovien dokumenttien kautta löysin H. R. Gigerin olin kerralla myyty. Giger oli ensimmäinen taiteilija, jonka töistä innostuin oikeasti ja edelleenkin selailen kirjat läpi aina tasaisin väliajoin vaikka lemppareita on tullut paljon lisää. Jokusen vuotta sitten löysin tämän, Gigerin agentin Leslie Baranyn kirjoittaman listan wannabetaiteilijoille Gigerin kotisivuilta ja koitan palata sen pariin aina silloin tällöin. Osa neuvoista on auttanut kovasti etenkin mielen avaamisessa uusille jutuille. Kannattaa lukea läpi, varsinkin jos soitat hevibändissä samanlaista geneeristä melodeathia kuin 300 muutakin orkesteria Suomessa.

• Listen to classical music and jazz. If you are unable to appreciate it at least as much as contemporary music, you lack the sensitivity to develop into an artist of any real depth.

Dear Aspiring Artist:
Here is my advice. Think of it as a five-year plan:

• Take whatever courses you find the most interesting.
• Study closely the work of the Old Masters.
• Stop making art that originates only from your own imagination.
• Stay with one technique until you perfect it.
• On any given day, always be in the middle of reading a book. When you finish one, start the next. Fiction, nonfiction, biographies, autobiographies, history, science, psychology, or how to build a kite. Anything but go easy on the comic books.
• Buy and read the first 6 pages of newspaper every day and also the editorial commentaries. Skip the entertainment section. Su Doku is fine. Do the crossword puzzle.
• Fill up a sketchbook every month with pen or pencil drawings of the world around you, not from your imagination.
• Buy a book on figure drawing. It’s the only art book you will ever need.
• Until you can draw an accurate portrait of someone, you don’t know how to draw.
• Stay away from the airbrush. You’ll never master it, hardly anyone ever has.
• Visit every museum in your city. Often, until you have seen everything in it. Every kind of museum. Not only the art museums but, of course, those as well.
• Forget about contemporary art by living artists, at least for the next few years.
• Stay away from most art galleries. Go to art auctions. That’s where the real action is.
• Learn to play chess.
• Take a business course.
• Talk to you mother or father at least once a week.
• Stop going to the movies until you have rented and seen every film on this list.
• Do not watch television unless it’s the news or documentaries.
• Do not use an Ipod.
• No video games, either.
• Learn a foreign language.
• Learn to cook.
• Spend 8 hours in a hospital emergency room.
• Save up money so you can travel to a foreign country within the next five years.
• Do not litter.
• Avoid politically correct people.
• Vote in every election or never dare to utter a political opinion. You are not entitled to one.
• Buy a digital camera and take photos every day.
• If you see nothing interesting to photograph, you will never be a good artist. Keep only one photo of every ten you take. Delete the rest. It will force you to learn how to edit the garbage from your life, to make choices, to recognize what has real value and what is superficial.
• Visit an old age home.
• Listen to classical music and jazz. If you are unable to appreciate it at least as much as contemporary music, you lack the sensitivity to develop into an artist of any real depth.
• Go to the ballet. Classical or Modern, it doesn’t matter. It will teach you to appreciate physical grace and the relationship between sound and movement.
• Wake up every morning no later than 8 AM, regardless of what time you went to sleep.
• Learn to play a musical instrument.
• Learn to swim.
• Keep your word.
• Never explain your art. People who ask you to do so are idiots.
• Never explain yourself. Better yet, never do anything that will, later, require you to explain yourself or to say you’re sorry.
• Always use spell check.
• Stop aspiring and start doing.

This will keep you very busy but it can’t be helped.
In my opinion, this is how you might, possibly, have a shot at becoming a good artist.

Hope this helps,
Les Barany

Jaa/lähetä Facebook yms.

Kirurginteräs 316L on oikeasti ruostumattoman teräksen tietty seos, jonka numero on 316. Tämän seoksen pääainesosat prosentteina painosta ovat rauta 62.045-72%, kromi 16-18% ja nikkeli 10-14%. Nimen perässä oleva L tarkoittaa low carbon eli seoksessa saa olla enintään 0.03% hiiltä. Kun tilaatte/ostatte koruja, joiden materiaali on “surcigal steel, kirurgillinen teräs” tms. niin se siis sisältää 10-14% nikkeliä. Tämä tuntuu olevan äärimmäisen harvinainen tieto jopa koruja myyvien ihmisten keskuudessa.

Just a friendly reminder.

Jaa/lähetä Facebook yms.

Loppuun vielä pieni (hieman kuvassa vääristynyt) tatuointi, jonka tein Supersankarien tatskaillassa Lucky Hellille. Kiitos reidestä!

Jaa/lähetä Facebook yms.

PS. Tsekatkaa Supersankari Suspension Teamin kuva guerrilla suspensiokilpailussa tästä. Lucky Hell on aika bad ass.

Jaa/lähetä Facebook yms.

Isommista kaupungeista löytyy jokaisesta pari kampaamoa/lävistysliikettä, joissa tuntuu olevan aina tälläinen tarjous lävistyksissä menossa. Mihin ne kaikki harjoittelijat päätyvät? Muihin töihin muutaman kuukauden päästä kun 20e per lävistys ei riitä edes minimipalkkaan ja seuraava harjoittelija tarjouksineen pitää saada hommiin. Missä vaiheessa kukaan oppii oikeasti hyväksi? Ei ikinä.

On se vaan niin kovin surullista jos työntekijä vaihtuu yhtä tiuhaan kuin printteri johon ei kannata ostaa mustetta kun uusi Canon on halvempi. Kun ei osata vaatia enempää niin ihmisistäkin tulee keskinkertaista kertakäyttölällyä. Niin alalla kuin alalla. Jos haluat laatua niin osta laatua, jos haluat laadukkaita palveluja niin maksa laadukkaista palveluista niille, joita kiinnostaa muukin kuin etelänmatkat. Paitsi jos olet varaamassa matkaa etelään.

Hyvää uutta vuotta! 2012 kannattaa hoitaa jotenkin näin.

Jaa/lähetä Facebook yms.

www.youtube.com/watch?v=RMaPa7PU2l4

Russ Foxx ja kaverit polttomerkkailee lasipallolla. Nyt kaikki suurennuslaseja hankkimaan ensi kesäksi.

Jaa/lähetä Facebook yms.