Migreenilävistys.

Migreenilävistys

Tässä viimeisen vuoden-parin aikana on tullut useaan otteeseen kyselyä ns. migreenilävistyksestä, ”ammattitermein” daith-lävistyksestä, joka tulee korvan sisärustoon.  Itsekin migreenistä silloin tällöin kärsivänä ymmärrän halun koittaa kaikkia keinoja päästäkseen siitä eroon. Daith-lävistyksen väitetty teho migreenin hoitoon perustuu akupunktiopisteeseen, jonka sanotaan olevan tällä alueella korvassa. Olen varmasti hetken myöhässä tämän postauksen kanssa, mutta tänään viimeksi puhuin puhelimessa aiheesta, joten kai parempi myöhään kuin ei milloinkaan.

Olen jonkun verran lukenut ja kysellyt kokemuksia daith-lävistyksestä tässä tarkoituksessa ja päätynyt mielipiteeseen, että jos tykkäät daithista ja sen ulkonäöstä, siitä vaan. Jos haluat lävistyksen vain hoitaaksesi migreeniä, ei kannata. Rustolävistykset eivät ole helpoimmasta päästä parantaa, varsinkaan daith, ja mutkia matkaan tulee huomattavasti useammalle kuin vaikka peruskorvakorun kanssa. Daith paranee useita kuukausia, jonka aikana sen hoidon kanssa tulee olla tunnollinen ja se rajoittaa uimisia, saunomisia yms. Daithin toimivuus migreenin parantamiseen on tutkimaton myyntikikka innokkaille markkinamiehille ja lööppilävistäjille, tottakai se voi toimia joillain, lumetta tai ei, mutta vähintään yhtä paljon olen kuullut ja lukenut nollavaikutuksista. Jos vaikutusta haluaa kokeilla, akupunktioihmiset suosittelevat testaamaan ensin akupunktiolla ja olen lävistäjänä samaa mieltä. Pienempi vaiva, vähemmän kipua ja ei arpia.  Jos akupunktio toimii, ehkä sitten kannattaa miettiä lävistyksen hankkimista. Lävistäjät eivät tietenkään yleensä tiedä akupunktiosta ja akupisteistä mitään, eikä lävistyksen sijaintia voitaisi pelkästään sen mukaan päättää, vaan siinä on mentävä ruston anatomian ehdoilla. Tämä on myös yksi hankaluus.

Eli toistettuna vielä, jos ylläoleva lävistys on nätti ja migreenin parantaminen bonus, miksipä ei. Jos ei lävistykset nappaa niin en uskalla suositella. Jos sinulla on kokemuksia migreenistä ja daithista, kirjoittele toki!

Kuvassa Neometal ja Industrial Strength-korut. joita meiltä saa, elinikäisellä takuulla.

Messuja, messuja.

Ufo tattoo

Pitkästä aikaa. Vuosi mennyt viimeisestä postauksesta ja syy hiljaisuuteen on jälleen kerran simppeli kiirus. Oppityttö, uudet harrastukset ja kova kysyntä tatuoinneille ovat vieneet aikaa näiltä kirjoitushommeleilta vaikka aiheita on aina mielessä jos jonkinlaisia. Olen viimeisen vuoden aikana työskennellyt kolmet tatuointimessut, joten näpytellään jälleen niistä raportti ruusuineen ja risuineen.

Klikkaappa tästä.

Helsinki Ink 2016.

Dotwork kummitus

Messuilla oltiin ja messuilta tultiin! Nyt ei ole atmosfäärikuvia tarjolla kun messuaika meni aika pitkälti tiskin takana pää reisien välissä tai muuten vaan tatskaillessa. Joka päivälle olin varaillut muutaman tunnin tatuoinnin asiakkaan etureiteen ja siinähän tuli sitten jalan anatomia tutuksi sekä selkä kipeäksi ilman asiallisia huonekaluja.

Tänä vuonna näihin aikoihin tuli kymmenen vuotta täyteen siitä kun aloin enemmän tosissaan harjoitella tatuoimishommaa ihan oikeilla tavotteilla ja nyt Helsinki Inkki oli ensimmäinen isompi messu, jossa olen ollut töissä. Muistan kun ensimmäistä kertaa pääsin isolle kirkolle tatuointimessuille joskus 18-19 vuotiaana ja olin niin innoissani jälkeenpäin ettei meinannut unta saada. Eipä sitä olisi silloin epävarmana suttaajana arvannut että joskus itsekin on siellä pöydän toisella puolella taustakankaiden kanssa. Kaiken saan mitä unissa luvattiin, joku viisas sanoi laulussaan. Nyt parina viime vuonna messuilla oli vähän laimeampi meininki, josta täälläkin pariin otteeseen jo kerkesin avautua, mutta tänä vuonna oli selvästi panostettu mainostukseen ja ihmisiä oli taas vanhaan hyvään malliin. Ohjelmaakin oli joka päivälle tasaiseen tahtiin, joista itse ehdin nähdä ainoastaan Bobo’s Loco Carnivalin tutut herrat.

Lue loput messuilusta tästä.

Videopelit on parhaat pelit #2.

Joululomalla oli aikaa pelailla, joten kertoillaampas vähän mitä tällä saralla on tapahtunut lähiaikoina. Pääasiassa olen pelannut viime blogista asti Heroes of the Stormia, koska se koukutti aivan täysin lyhyillä matseilla ja tiimityöskentelyn tärkeydellä. Kannattaa testaa vaikka olisi minkälaiset ennakkoasenteet muiden mobahommien puolelta. Nykyään saa pelailla viikottain vaihtuvilla kymmenellä ilmaisella ukkelilla, eikä taitoja enää lukita alkutasoilta mitenkään.

Devil May Cry

Devil May Cry jäi Xboxilla kesken ja jostain bundlesta se on steamkatalogiini ilmestynyt, joten päätin pelata sen nyt kokonaan. Nelosesta en hirveästi lämmennyt, mutta tämäpä oli vanhaa kunnon mättöä taas. Parhaiten mieleen näteistä asioista nauttivalle pelimiehelle jäi huikea visuaalinen ilme, varsinkin pari bossitappelua ja discokenttä puolesta välistä peliä. Samanlaista tykitystä ei ole aiemmissa osissa näkynyt.  Noisian ja Combichristin yhteissoundtrack sopi myös erinomaisesti luultavasti murrosikäisille suunnattuun demoniestetiikkaan.  Tyylillisesti 10/10.

Axiom Verge

Sen verran pelijuttuja seuraan että tiesin sijoittavani hyvin kun Axiom Vergen ostoskoriin lisäsin, mutta ihan näin kovaa pakettia en osannut odottaa. Vahvat amigafiilikset grafiikassa, rohkeasti modernisoitua chiptunes tyyppistä musiikkia ja aikalailla täydelliset kontrollit. Vaihtelevat, tunnistettavat alueet ja reilusti pituutta. Jos ei Heroes of the Storm olisi koukuttanut niin kovasti niin sanoisin, että Axiom oli mun vuoden 2015 peli. Ehdottomasti kannattaa tsekata vähintään soundtrack Spotifystä jos pelimusiikki nappaa. Huh huh. Ja koko peli alusta loppuun yhden ainoan miehen tekemä.

Fallout 4

Fallout nelosen kohdalla vähän jännitti jaksaako enää lisää samaa, mutta otin kuitenkin vapaan julkaisupäiväksi ja 14h putken jälkeen joutui myöntämään että jaksoihan sitä. Perinteisesti puolessa välissä kun kaikki haaste on poissa ja tappelu on aika pitkälti nähty tuli taas kyllästyminen ja parin viikon tauko, mutta nyt vajaan neljänkymmenen tunnin kohdalla juoni on pelattu ja loppuvideot nähty. Sitten odotellaan modeja, toivottavasti jotain diipimpiä kuin erilaisia karvoituskuvioita. Tuttua Fallouttiahan se oli, aseiden virittely oli ihan mukavaa, mutta asutusten rakentelu jäi minulta aika vähälle kun ei oikein auennut mitä hyötyä siitä on. Varmasti kelpaa kuitenkin monille jotka aiemmissakin osissa diggailivat sisustella kämppäänsä. Jospa seuraavassa osassa kuitenkin otettaisiin jo enempi riskejä uudistuksien suhteen.

 Borderlands 2

Borderlands 2 on toinen peli, joka jäi xboxilla muinoin kesken, useaankin otteeseen, samoin PC:llä, mutta nyt vihdoin sain pelattua sen loppuun. Tyttöystävän kanssa co-oppina joululomalla jauhettiin ja peli toimii edelleen. Eikä edes näytä rumalta. Useammankin taviksen olen saanut Borderlandseilla innostumaan FPS-peleistä suht’ helpon vaikeustason ja loputtoman lootin avulla ja taas pärjäiltiin ihan hyvin. Jos olet yksi niistä foorumien kurjista, jotka eivät keksi miten saada peliummikko tuttu pelaamaan niin suosittelen kyllä Borderlandsia. Huumorikin uppoaa monelle. Allekirjoittanutta ei ehkä lasketa siihen porukkaan.

Näiden lisäksi olen opetellut Nuclear Thronea ja aloitellut Somaa, sekä paria muuta peliä, mutta enpä vielä sano niistä mitään. No sanon sen verran että Nuclear Throne oli yksi niistä Early Access ostoista joka lunasti lupauksensa.

Vuosi vaihtuupi taas.

Uusi vuosi

Vuonna 2015 tuli vuosikymmen täyteen siitä kun perustin Body CTRL toiminimen ja rupesin yrittäjäksi. Kaikenlaista testailua on liikkeen koossa ja kokoonpanossa on ollut ja tänä vuonna oli ehdottomasti paras meininki. Osasin ottaa tarpeeksi vapaita, mutta tein myös tehokkaasti töitä ja kehitystäkin tapahtui useammalla osa-alueella. Studiolta on päivitetty työvälineitä moderniksi ja sama jatkuu ensi vuonna. Myös suspensiokamat ovat vihdoin paikallaan ja ensimmäiset ihmiset on nostettu ilmaan. Kiitos kaikille asiakkaille loistavasta vuodesta ja rennosta ilmapiiristä! Tästä olen haaveillut alusta asti ja työ alkaa tuottaa tulosta.

En tee uudenvuodenlupauksia, mutta joka vuodelle olen laittanut aina tavotteita ja vuonna 2016 yritän keskittyä enemmän kehittymään piirtäjänä.  Varaan kalenterista enemmän tilaa omille projekteille tatuointien piirtämisen sijaan, joka tietysti heijastuu myös tatuointien laatuun. Aloitan heti vuoden alusta jättämällä maanantait pelkästään tussailua varten, en siis ota enää tatuointivarauksia maanantaille. Teen muuten pidempää päivää eli jonot eivät luultavasti tule kasvamaan.

2016 pyrin käymään taas enemmän messuilla niin turistina kuin tiskin takana. Messureissuista lisää myöhemmin, pari keikkaa on jo lyöty lukkoon.

Koruvalikoima ja esillepano kehittyy edelleen jatkossa sitä mukaa kun rahkeet riittävät. Panostan edelleen laatuun ja mm. kultakoruvalikoimaa on määrä lisätä.

Eiköhän se riitä. Hyvät joulut ja nähdään ensi vuonna!

Aitoo ja feikkii.

Alternative model

Nyt kun televisio näyttää syksyn uusia huippusarjoja kuten Hottikset ja Täydelliset venäläisnaiset niin olen päässyt taas yhden hermoja raastavan keskustelun pariin. Nimittäin kehonmuokkausporukan rankka ylemmyydentunne ”tavallisen kauneusihanteen” äärimmilleen vieviä kohtaan. Kuinka hiustenpidennys tekee ihmisestä feikimmän, keinotekoisemman kuin värjätty sivukalju? Kuinka rintojen suurennus tekee ihmisestä feikimmän kuin kielenhalkaisu tai implantit? Kuinka hyaluronihappo huulissa on epäaidompaa kuin parikymmentä lävistystä ympäri naamaa? Kuinka suihkurusketus on teennäisempää kuin kymmenet tatuoinnit? Ei ole ikinä mennyt mulla järkeen.

Me jokainen eletään tätä samaa hetkeä. Jokainen meistä on juuri niin aito tällä hetkellä kuin ajattelee olevansa. Yhden todellisuudessa aitous on täydellinen luomu ilman meikkiä, toisella isot rinnat ja huulikiiltoa, kolmannella tatuointeja ja lävistyksiä.  Jos oma aitous perustuu sille, että toisen aitoutta pitää vähätellä niin kannattaa ehkä miettiä vielä kuinka sinut itsensä kanssa todellisuudessa on. Massan mukana tai massaa vastaan, molemmissa virta vie ja yksilö vikisee.

Road to Ink vol. 5, Jyväskylä.

Road to ink 5

Kotikulmilla Jyväskylässä on jo viidettä vuotta järjestetty Road to Ink tatuointitapahtuma, joka tähän asti on ollut hieman pienempi, rokkia, baaria ja tatuoimista yhdistelevä systeemi. Tänä vuonna tapahtuma laajeni;  ihoa väriteltiin Aalto-salilla, jonka jälkeen afterpartyt ja bändit jatkoivat vanhaan tuttuun Pub Katseeseen. Aiemmat Road to Inkit ovat aikataulujen vuoksi valitettavasti jääneet käymättä, mutta nyt kerkesin onneksi paikalle.

Tästä messuraportti.

Ristiriitoja.

Pondering girl

Ammattitatuoijat ovat usein hanakasti kotitatuoimista vastaan. Perustellaan miten epäreilua on kun kilpailija ei maksa veroja, ei tiedä hygieniasta mitään ja keittiöstudiokin on likainen. Samaan aikaan ammattilaiset itse tatuoivat festareilla ja baareissa, väittäisin että erittäin epähygieenisissä oloissa, eikä se ole niin justiinsa onko asiakas selvinpäin, kyllähän jokainen baarissa pari ottaa. Joitain vuosia sitten naristiin miten epäeettistä on pitää tatuointi-/lävistysliikettä parturin yhteydessä, siinähän on hiuksia ja pölyä haavat täynnä. Vaan nyt kun miesten barbershopit ovat pikkuhiljaa yleistymässä, sopivat studion ylimääräiset vuokratuolit mukavasti partureillekin ja mahtuu sinne oma rakas bulldoggikin kätevästi nurkkaan työpäiväksi. Onhan sillä oma rätti, jonka päällä sen on käsketty nukkua. Eikä vuonna 2015 lähellekään kaikissa tatuointiliikkeissä voi maksaa kortilla kun u know. Kuinka ammattitatuoiminen poikkeaa kotitatuoimisesta näissä tapauksissa?