7+ vuotta naulapäänä.

Transdermaali-implantit

Muistaakseni 2004 alkuvuodesta soittelin Madmaxiin ja varailtiin aika transdermaleja varten. Olin useammat hetket tuijotellut niitä internetistä, parilla tutulla oli transdermaleilla toteutetut irokeesit ja tietoa operaatiosta oli kertynyt aikalailla. Lueskelin kokemuksia, riskejä ja kaiken mitä nyt silmät sattuivat löytämään. Operaatio jännitti, mutta luottamus kollegaani Jussiin oli (ja on edelleen) kunnossa, joten olin varma, että kaikki menee hyvin.

Kaikki meni hyvin. Toimenpiteessä kesti muistaakseni parisen tuntia, kipu ei ollut mitenkään erikoisen paha ja fiilis ok alusta loppuun. Kotimatkalla naama oli jo tehokkaasti turvoksissa ja automankasta kuuluva Yrjänän karjunta “otsat niin matalat ettei veri mahdu päähän” oli tilanteeseen oikein osuva. Seuraavana aamuna otsa oli kaikkea muuta kuin matala, mutta veri ei sinne halunnut mahtua, jolloin koin ensimmäiset ja ehkä ainoat oikeasti vähän stressaavat tilanteet bodmodasioiden parissa kun verta tuli lähes tauotta useamman tunnin ajan, eikä ihan pieniä määriä. Parin nenäliinapaketin ja yhden talouspaperirullan jälkeen se kuitenkin loppui kuin seinään, eikä vuotanut sen koommin. Hoitona transdermalien kanssa käytin ihan tavallista vesijohtovettä ja alkuun silloin tällöin natriumkloridiliuosta. Vanha kunnon LITHA (leave it the hell alone)-metodi.

Transdermalotsa
Trandermal-implantit n. 5-6 vuotta vanhana

Tavallista elämää transdermalit rajoittivat toki jonkin verran, mutta epäurheilijana, tietokoneen edessä elävänä löllykkänä ei mitenkään kovin olennaisesti. Hattuja ei voinut pitää ja muutenkaan nojailla otsallaan turhia. Tyttölöiden kanssa lähempää tuttavuutta tehdessä meni aina muutama kerta oppia asettelemaan naamat oikein, mutta siinäpä ne suurimmat haitat oikeastaan olivat. Huomiota implanteilla varsinkin alkuaikoina sai liiankin kanssa, kunnes microdermalit tullessaan vähän veivät asiasta mystiikkaa suurimman osan sekoittaessa transdermalit niihin.

Transdermal vs. microdermal
Dermalit vierekkäin, sen verran on kokoeroa

Lähes koko implanttien elinkaaren ajan ne olivat kudosnesteen eritystä vaille suht’ hyvässä kunnossa. En ole useasta ihmisestä maailmassa itseni lisäksi kuullut, joilla on näinkin kauan transdermalit otsassa pysyneet, varsinkaan noin alkeelliset versiot. Viimeisen puolen vuoden aikana keskimmäinen implanteista kuitenkin alkoi syystä tai toisesta kääntymään ihon alla, sekä liikkui alkuperäisestä paikastaan useamman millin. Iho alkoi myös implantin päällä tummua, joka yleensä on merkki siitä, että sieltä tullaan läpi jos ei asialle mitään tee. Keskimmäinen implantti alkoi painamaan alinta transdermalia vasten ja näin parin viikon välein jompikumpi niistä päätti ärtyä ja kun ärtymisen taltuttamiseen meni n. viikko niin 3/4 osaa ajasta implanttien kanssa tappelemista alkoi olla hermoille vähän liikaa. Kipeätkin ne olivat välillä aika rankasti.

Transdermalien poisto
Kesken poiston ennen tikkausta

Nyt vanhat ystävät ovat minigrippussissa ja muutamia poistossa tulleita naarmuja vaille oikein hyvässä kunnossa. Ongelmat siis tuskin johtuivat itse “koruista”, niitä olisi silloin tullut varmasti jo aikaisemmin. Keho vaan päätti lopettaa pelleilyn ja työntää ne pois. Veitsellä ne sieltä kuitenkin lopulta otettiin Paradisessa Jussin toimesta ja operaatio oli muistamani mukaan huomattavasti kivuliaampi kuin implanttien laitto. Otsa oli toki jo valmiiksi ärtynyt, mutta 7 vuotta ihoon ankkuroituneet isot titaanipalikat osaavat myös olla aika lujassa kiinni. Kipu kuuluu kuitenkin asiaan ja jälkeenpäin ei pahempia tuskia ole ollut, joten en valita. Tikkien kanssa eloa kestää vajaa viikko ja sitten odotellaan minkälaiseen suuntaan arvet kehittyvät. Kirjoitan pienen pätkän asiasta vielä sitten niin nähdään miltä naama parantuneena näyttää.

Näin kului minun aikani naulapäänä. Useamman hyi vitun ja siis niinku miten noi on tossan jälkeen on ihan mukavaa vaihtelua sulautua ihmismassaan hieman tehokkaammin. Lähikuukausien jälkeen on myös mukava herätä ilman satunnaisia kipuja naamassa. Toisaalta harmittaa, kyllähän sitä noin monen vuoden jälkeen kiintyy helposti vaikka mihin epämääräiseen metallivänkyrään, mutta minkäs teet. Tämä taas kerran todistaa sen, että vaikka joku kehonmuokkaus olisi ok pari kuukautta niin ongelmia voi tulla myöhemmin, paljonkin myöhemmin. Se ompi hyvä muistaa.

Otsa parantuneena
Otsa parantuneena

Päivitys tulevaisuudesta: Tältä otsa näyttää joulukuussa 2014, melkein kolme ja puoli vuotta myöhemmin.

2 thoughts on “7+ vuotta naulapäänä.”

  1. Auuh, varmaan kyllä sattunu aika paljon noiden poisto. Hienot ne kyllä oli! Jääköhän noista jäljistä parantuessaan semmoset pyöreät arvet?

    Ps. Ois kiva lukea muitakin siun omaan kehonmuokkaus-historiaan liittyviä juttuja.

    1. Tikattiin ne kiinni niin ei varmaan pyöreät jää, mutta ei tiiä vielä. Laitan tosiaan sit kun ne on täysin vaalentunu ja asettunu jotain kuvaa viel.

      Eikä mulla hirveesti kovin kiinnostavia tarinoita ole kun tatuointien merkityksistä yms. ei jaksa selittää internetille ja kaikki muut on menny sen verran ongelmitta, ettei niissä juuri kerrottavaa ole. Plus mun on mielenkiintosempi kysellä muilta kuin jauhaa omia asioita. Yks isompi juttu täs nyt on tulossa, joka muhunkin vähän liittyy.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *